SIÄNII!

Eikä kovin pienii! Kanttarelleja kävin nykäsemässä pärekoriin ja jatkokoriin yli oman tarpeen (taas) ja tsekatkaas toi lampaankääpä, kunnon gansta. Ei sillä että koolla olis väliä mut ootteko ennen nähny noin suuuuurta....

Kuvassa tossa taustalla on lasipurkeissa kuivattuja marjoja, toinen purkki pelkkää mustikkaa ja toisessa vähän kaikkea: mustikkaa, ahomansikkaa, vadelmaa, variksenmarjaa, juolukkaa ja mesimarjaa. Ainakin.
Etualan maustepurkissa on kanttarellijauhemurskajuttua. Tosta on hyvä ripotella ruuan joukkoon, voi huijata itseään ja syödä tietämättään sieniä. (Sientensyömiskoulutus käynnissä.)

Maailmaanihastumisia

Saako perunat olla noin söpöjä, saako! Vai rikkooks ne jotai lakia? Nyt ne on tuol peltimukissa takan äärellä kiehumassa. Vähän niukka iltapala.

Tiiätteks te sen kuplivan riemastuttavan tunteen, kun löytää jotain, joka on ihan "väärissä" mittasuhteissa :D Esim noi tulitikut. Yhden poltin jo kokeilumielessä. Siskolta sain nuo, pähee parikymppissynttärilahja :D (muilta sainkin sit vaan rahaa, mua ei tunneta enää, nyyh, no selvittiinpä sähkölaskuista =D)

Onks pronssin valaminen vähän päheetä tai jotain :0 En pääse yli siitä näystä, kiehuvaa metallia valkohehkusessa metalliastiassa. Jotain... yliluonnollinen on sanana aika ällöttävä (kaikki olemassa olevahan on mitä luonnollisinta?), mutta tekis melkein mieli tunkea se tähän väliin.
Eka valutyö:

Lisäks oon tehny puukkoja, mut niistä en laita kuvia.. xD toisin kun tuo ilves, ne ei ole lainkaan esittelykelpoisia. Muuttuvat lähinnä kakkulapiomaisiksi olennoiksi, mitä enemmän takoo. Mutta... "harjotus tekee mestarin ja mestarit senkun harjottelee", sanoo meiän ryhmänohjaaja usein.



MINNA, KOITA KESTÄÄ!! ja muista tarkkailla reunoja. Esim paidan, autotien ja maailman. Ja lähetätkö Riinalle halauksen? Sillee et mie lainaan sun kehoa tekemään irl halauksen siellä satojen kilometrien päässä. =D muah. Olipas oudosti sanottu. Ja muutenki, kaikille terkkuja :)

"Ja sitten on vielä tämä kylpylä"

Ei ole jäänyt epäselväksi, mistä Ikaalisissa ollaan ylpeitä :D Parkanoa sen sijaan katsotaan kummasti, siellä ne Suomen suurimmat itsemurhatilastotkin kuulemma syntyy. Ja Ikatasta ollaan ylpeitä, kiskoo opiskelijoita ulkopaikkakunnilta, jopa kaukaa. ("Tämä on tämän koulun tälläinen erityisominaisuus.. Muihin kouluihin tulee opiskelijat yleensä samalta paikkakunnalta" edellisessä amiksessa kehuskeltiin samaa?) (iän tuomaa kyynisyyttä :D)


Maailmankatsomuksen kanssa epäselvyyttä, tai millon se nyt selvä oliskaan :D elämän mittanen etsikkomatka, ehkä kahden, jopa kolmen... Ainoo asia, mikä pitelee mun shamanistisen kaltaista maailmankatsomusmeininkiä shamanistisen kaltaisena maailmankatsomusmeininkinä on oikeastaan se, että Yritetään Olla Säikähtämättä. Ei mitään hätää, kohta mennään vähän Oloihin kiinni mut pidä kiinni. olen onnekas vuoristoratakausikorttilainen. \o/ pidetään kiinni tai ollaan skitsofreenisia.

No, noin niinkuin elämässä ikäänkuin, on aina siistiä notkua artesaani-taiteilijamestassa. Edelleen, niiden hevosopiston juttujen jälkeen.. No sanotaan nyt suoraan, hirvittää välillä, et mitä tästä nyt tulee. En uskalla olla uskaltava, kaiken aikaa. Tai jotain.

Järvellä soudeltu, ängenny ihteeni postikorttimaisemiin. Ja miettiny et tällästä nyt olis, sama viel kartongille, nii voi lähettää johonkin. Eilen nous sumu veden pintaan, kaks joutsentakin. Nykyhetken perässä saa joskus juosta kauaskin. Siinäkin yksi iso läksy elämänkoulussa.

Oon feidannu läjän ihmisiä. Anteeksi.



Ja kofeiini lähti rajotukseen melkein viikko sitten.
Tulee juhannus ja joulu.. uudestaan.

Poit pyörii, aivot rullaa.

muuttokaaostus ja marjaherutus

Meil on muutto! Kaaosta kaaoksimmillaan.

En kirjota pidempään, kun meen tästä mylläköintemään ja tuhoan tästä läppärin alta pöydän ja hyllyt, mutta kuvia tökkään tähän muutaman:

vaahtobileet

Täsmää, täsmää, täsmää!

Oon taas vaihteeks ollu vähän kujalla. Mut nyt näköjään jo kartalla sen verran paremmin, että osasin huomata joiidenkin sanojen mätsäävän fiiliksiin. Nökötin tänään nimittäin töissä mattorullien äärellä, homoilin niitä hapsuja, ja radiosta rävähti semmonen vähän turhan kyllästyneen kuuloisella miesäänellä vedetty biisi, mutta sen sanat... Ohooo! lainaan niistä pari pätkää tähän:
(Ihan vaan, koska jos se on jonkun muun sanomaa, kun mun, niin kyseessä on oikeasti havaittuja ja todettuja ajatusmutkauksia, ja jotenkin olevinaan näinollen oikeampia)


That's me in the corner
That's me in the spotlight

I'm losing my religion
trying to keep up with you


And I don't know if I can do it

Oh no, I've said too much
I haven't said enough



Every whisper
Of every waking hour I'm
Choosing my confessions
Trying to keep an eye on you
Like a hurt lost and blinded fool, fool
What if all these fantasies
Come flailing around
Now I've said too much



Tarvitsen nöyryyttä.. en häpeää. Ja sitä ylpeyttä, sitä mitä ihmisessä on, ei sen heikkoudentunteen vastapainoksi syntynyttä irvokkuutta ylläpitämään luuloja, vaan kokonaan sen tilalle, kokonaan jotain uutta. Ja nöyryyttä. En häpeää. Enkä tätä oikeasti pysty enää kätkemään. Miks mun on pakko aina päästä pätemään. Kyllä tämä riittää, kun muistan hengittää.


REM - losing my religion: http://www.youtube.com/watch?v=9TXqSJ9qDQ8

Tori Amoksen versio tosta biisistä: http://www.youtube.com/watch?v=aqJDfRD9Vp4
En tiedä, kumpi tuli ensin, Tori Amos vai Enya... Mutta. Ne on artistit, jotka on ollu mun elämässä pisimpään. Niin pitkään ainakin, kun muistot kantaa. Sanoista en kyllä mitään sillo tajunnu. :-D

Tulivideo netissä :o

Tässä sitä nyt olis... julkisesti! Jösses.

Psyykelääkeherutus!

Mulkaskaapa näitä!

Selvitäkseni puolipöljän pääni kanssa, tsemppaan musiikilla ja mäkikuismalla. Ja jos totta puhutaan niin noi kuvan naatit on oikeasti särmäkuismaa.... shhh. Siinä on samat vaikutusötöt (hyperisiiniä, joka värjää kivan punaiseksi myös, ja varmaan muitakin vaikuttavia aineita joita en vain kykene muistamaan). Särmäkuisma vaan on helpompi löytää ja yleisempi. Tunnistusvinkkinä noitten muuten keskenään samannäköisten rehujen kanssa suosittelen tsekkaamaan varren muodon; särmäkuisman varsi on nelisärmäinen ja mäkikuisman kaksisärmäinen. Oli niissä jotain muutakin eroa, jos sattuu olemaan porkkana kuin tarkkana.

Vieläki hyvä jälkiväsy päällä reivireivireiveistä. Muuten hyvin takas maan pinnalla. Saispa nukuttua vuorokauden putkeen :-D

Näin leveä hymy:
(__________________________________________________________________________)

Existence Festival 2012

Tää reiviperhonen palas kotio ja arkeen päivämäärineen, kelloineen, nimettyine asioineen. Yllättävän hyvin oon ruvennu laskeutumaan takas todellisuuskerroksia, ei mittää kummempia bugeja oo tullu vastaan... Niitä odotellessa siis!

Tän heitin googleplussaankin, laitan sen tähänkin, tuli jotenki lepposasti muotoiltuu kuulumisia:

Viikonlopun aikana kuljin ainakin puolentoista ikuisuuden ja seitsemänkymmenen kolmen heräämisen läpi, mm lattialta, jossa jalkani oli puutuneet irti kropasta mutta basso tömisti rintakehää lohdullisesti. Lampi söi kroppani hetkeksi toisinaan ja herätteli kiwasti. Aivot palautui piinan jälkeisen euforian, hetkellisen jytkeen ja lopun tuoksuisen maan luona, koivun äärellä, löysin sunnuntain ja päivämäärän. Oli UPEAA, etenkin yhteinen uni.
p.s. hyvä kun sain korvani yksilöityä uusiksi. Ja joo, tarvitsen reivipipon. UV-perhoset! Aidot ja maalatut! Menen blogin puolelle höpisemään. Eikä luoda tähän päivitykseen sit "häh, mä en tajunnu" -mulkasuja. Tajuaminen on yliarvostettua ja hassu sana.
!RAKKAUS!

Ulosotto tarjoaa kesämökkiä

Tapahtui niin hassusti tuossa toissapäivänä, että kotiin tullessani luulin sulakkeen menneen. Lamppu ei nimittäin totellut.
Siinä vaiheessa, kun läppärikään ei ladannut seinästä, ja postilaatikosta löytyi osoitteeton, postimerkitön kuori, pelkällä nimellä varustettuna, alkoi iskeä jännä epäilys.
Tosiaan... Näin ei tapahdukaan pelkästään ankkalinnassa -ihmisasumuksesta oikeasti riistetään sähköt, jos ei ajallaan maksa. Tuli täytenä yllärinä molemmille, mutta... Mitäs me pienistä, kun ei pienetkään meistä. Eletään nyt vissiin ihan hyvän aikaa Suomen kesän tarjoamalla valolla ja lämmöllä.
Joku saattaa tässä vaiheessa jo haistaa ns pissityksen makua; kannostako mää nyt sitten muka bloggaan? Raahasin töihin kasan elektroniikkaa ja ryöstin Kouvolan kunnalta niihin sähköä akut täyteen. Läppäri siis ladattuna \o/

Juhannuspläänit on selvillä ja tästä lähdetään kohta hyökkäämään Padasjokea kohden. Ollaan ens yö kahdestaan.. jossakin. Telttaperävaunussa. Mhehe. Meillä on combi camp vuodelta -75, siinä oli jopa alkuperäiset kukkaverhot! Vähän se vuotaa sieltä täältä, mutta sateella ei yhtään mistään! ..eiku. Nukuttiin siinä jo yksi (1) kokonainen (!) yö. Selvittiin.

Toi sähköjen menetys oli alkuun hirveä shokki. Oon elänyt tälläistä "häh, sähköhän tulee pistorasiasta?" -meiningillä. Ja rahaa seinästä ja vettä hanasta, ja eikö elämä ookin aika itsestäänselvää ja helppoo? :D Suurin menetys on vissiin lämmin vesi.. sitä on vähän ikävä. Ja sauna! Meillä on sähkösauna. Nykyään pistää naurattamaan, kun tottumuksesta klikkaan valonkatkasijaa ja mitään ei tapahdukaan :D Alkuun ei tuntunut yhtään hauskalta... Mut hei, viimekesästäkin jäätiin henkiin, ja sillon me asuttiin pakettiautossa! Joten eiköhän tästäkin selvitä.
Elämä on vähän kesämökkimäisesti pelkistetympää vaan. Tuntuu, ku aikaakin olisi enemmän... hassua.

Hyvää juhannusta! Elkää hukkuko :< Jooko

Saa taputtaa päähän!

Oon sotkeutunu mukaan HELVETIN hienoihin projekteihin ja yhdistykseen \o/ Oon happy happy happy happy! Kerron enemmän, kun voin, ja kun olen uskaltanut tehdä kaiken sen, mikä nyt on edessä. Mhihi. Mutta joo, saa taputtaa päähän.

Nanowrimo -näyte

Villioliivien maa on tämmöinen puolipöljä kirjoitushaaste, jonka heitin itselleni. Vetoapua camp nanowrimo -tapahtumasta, aiemmassa postauksessa linkki. Eilisen saldoa, tämän makuista mielikuvapyyhältelyä;
(en yhtään tiedä, miten toi aukeaa mun aivon ulkopuolisille! :O)



Heinikko kohoaa vyötärön korkeudelle ja voin kuljeskella sen seassa, vähän ku jossai somasti kulahtaneessa mainoksessa. Tai musiikkivideomaisesti laahailla käsiä tähkien korkeudella. Oon iteki jo ihan seepiasävyinen tässä värimeressä. Tuolla siintää jotai kukkuloita, ollaankoha nyt sitten siellä ämööriikassa?
Kuitenkin.. Tälläistä peltoa ei ole ilman, että vierellä kulkisi tie. Joten siellä se menee. Alan jo mielikuvatasolla laahata tietä kohden. Äh, se peltohan oli hauska! Tosin tapahtumaton ja jos tapahtumat loppuu, tekstin tuleminenkin loppuu. Oljet kahisee mun ympärillä kun hyppelen eteenpäin. Ihana tämmönen monikankainen hame, sellainen jota vain riittää ja riittää jalkojen ympärille, jossa on semmoista hyppimis- ja juoksemisvaraa. Hulmuaa ja lämmittää. Pitkähihainen paita, vaikken nyt yleensä irl semmoisessa kummemmin viihdy, mutta täällä se on osa sitä suurta ja jännää seepiamaisemaa.
Jopa mun hiukset on oljenväriset. Eikä se yhtään edes näytä tai tunnu oudolta vaikka irl olenkin punapäinen, ja vannoutunut sellainen. Oikeastaan aika hassua. Tuntuu tosi hyvältä ja normaalilta tän värisessä tukassa, ihan kun aina olis ollutkin, mutta ehkä aina tässä mielikuvassa niin vaan on ollut...

olen ehättänyt jo tien laitaan ja viereeni kurvaa auto. Se pysähtyy, vaikken nostanut liftipeukaloa, mutta tiedän heti, että se johtuu pitkistä välimatkoista. Varsin outoa kävellä, kun matkasta puhutaan kymmeninä ja satoina kilometreinä. Maileina? Ei kuitenkaan lähikaupat ole lähellä.
Nousen kyytiin. Mulla on nahkasaappaat. Hänellä paidassa ruutuja, piippu suussa, ja hän ajaa suurin elkein, kuitenkin jotenkin tarkoituksenmukaisesti. Katselee tietä silmillään mutta mielellään minua. Kuka olen ja mistä tulin?
Hän puhaltaa pilven tänne ikkunoituun, suljettuun tilaan seuraksemme. Pick up. He picked me up.
Joskus tulee ne hetket, kun joku toinen nostaa itsen ylös. Jostain. Ne on aina pysäyttäviä, elämää tavallaan vähän enemmän, kuin mikään muu, vaikka tiedän kyllä että noin on aika pohjatonta sanoa. Kaikkihan sitä elämää on. Ehkä silloin vain on lähempänä jotain, viivähtävän hetken?
Silloin ohitsemme kulkevat pellot ovat hetken enemmän oljenvärisiä kuin ennen, ja ne ovat sitä, koska ovat tässä mielikuvassa niin aina olleetkin. Silloin annan silmieni vilistä tähkissä ja villilinnuissa, ja olen niitä.
Huokaisen. Hän ottaa piipun pois suustaan ja on melkein sanomaisillaan jotain, mutta maiskauttaakin vain huuliaan, ja vilkaisee peruutuspeiliin. Peltoja sielläkin. Tuntuu, etten oikeastaan osannut kehittää tähän maailmaan muuta, kuin pellot.
"odotan jotakin?" Sanon hänelle vähän kysyvään sävyyn.
"Siksikö, kun minä ohjaan autoa?" Hän vastaa kysymyksellä.
Totta, hän ohjaa autoa. "Mutta minä vien sitä eteenpäin."
Miehellä on sellainen ilme, etten pysty tulkitsemaan siitä, kuuliko hän edes, mitä sanoin.
Se on minun maailmani. Mitä odottelemaan, mitä toinen siihen tekee. Jos ei toista edes ole.
Vilkaisen kuskiin uudelleen. Kyllä hän on. Hetken ehdin jopa hätääntyä hänen puolestaan. Ja jo se tunne vahvistaa hänen olemassaoloaan entisestään. Mutta miten minusta tuntuu, ettei hän aja, vaan minä?
Toisaalta... Jos minä kerran vien... Ei minun silloin tarvitse jännittää, että tylsistyykö hän maisemiin. Jos minä tylsistyn, kai ne sitten rupeavat vaihtumaan. Tai ei tarvitse jännittää, keksinkö sanottavaa. Jos tekstin tuleminen lakkaa, varmaan sanon jotain. Tai silloin hän varmaan sanoo jotain. Ehkä voin vain rauhassa olla.
Nojaan päätäni selkänojaan ja hengitän syvään. Sisään ja ulos, kaikki lähtee siitä jotenkin. Mielikuvatasollakin. Kuuntelen moottorin pehmeää hyrräystä, haisee diesel.
"oletko sä ajanut pitkään?" Kysyin lopulta kumminkin.
Mies naurahtaa ensin vaimeasti, ja sitten hirnahtaa ihan kunnolla. Hän yskähtää vähän savua, ja ottaa piipun hetkeksi pois suustaan. Uskon hänen todellakin vastaavan, nyt kun suukin on tyhjennetty piipusta, mutta ei, hän vain laittaa sen takaisin ja rauhoittuu. Ajaa taas. Tyhjää tietä tulvii horisontista sitä mukaa, kun lähestymme sitä. Tää on saamari loputon tie. Miten tulin juuttuneeks tälläiseen mielikuvaan? Päästääköhän toi mut kyydistä pois, vai onkohan mut kaapattu?

Auto pysähtyy tien laitaan. Kaartaa sillä tavalla pehmeälinjaisesti, että hiekat ja sorat ropisee renkaan alla, kuuluu joku etäinen, automainen kirskahdus. Avaan oven, ja kun katsahdan taakseni ennen kuin edes olen noussut penkiltä, ihan vaan sanoakseni jotain, edes kiitoksen kyydistä, kuski on kadonnut. Seisonkin tiellä. Sora on sentään muuttunut punaiseksi, ei olla ihan siinä seepiassa enää. Olisinkin jo alkanut miettiä, että mikä on vialla, jos oltais vielä siinä oltu kiinni.

Mp3!

Mulla on nykyään mp3:nen! Se haluaa esittäytyä teille, ja eka se otti tämmösen vähän nolon peiliposen:




Kerroin sille, et tollanen on vähän noloa. Toivottavasti se ei ottanu sitä mitenkään liian henkilökohtasesta :/ Se meni nurkkaan ja näytti vähän surkealta, ja tää kuva on muutenkin otettu ennen, kun se pääs soittamaan musiikkia, siksi haikee tunnelma:




Mutta toi on oikeesti aika ilonen kaveri! Sillä on kiipeilyharrastus!




Kuulemma kirjahyllykin oli kiva:




Tässä kaiutinjärjestelmä:



And it has a shovel:




Tää on sen lemppari partavaahto, koska se on niin pirkka:




Tässä se lataa keijuenergiaa ja kristallihörhelöä ja enkelivaloa naapurin kukkapuskasta:




Ja tässä tärkeitä sukloosikombinaatioita:




Kattokaa ny tota söpöläistä, sillä on aika vekkuli huumorintaju:




Nojoo... Kaikkihan tosiaan lähti siitä, että mun iStone ei toista musiikkia, ja pohdin että vois silti olla kivaa kulkea maailmalla musiikin kera. Alkuun vähän jännitin, että miten kännykkä suhtautuu uuteen tulokkaaseen, mutta huomasin pian pohtineeni ihan turhaan. Kuka voisi vastustaa pientä vihreää ämpötintä, joka ryntää paikalle ja antaa suuren, lämpimän halin pienillä napeillaan?




Sen mielestä albumi "Kun valaistun", maistui hyvältä. Tässä tunnelmaan eläytymistä:



Tää raparperi rokkaa tykimmin ku sä tuut ikinä rokkaamaan!!!!!!!




Illalla ruokin sitä Shponglella, Rihannalla, Värttinällä, Evanescencella, Tatulla, Gagalla, Plumbilla ja ties millä. Rankan päivän jälkeen Ämpäys uinahti hetkessä:




Kiitos ämpeekolme kun tulit elämääni! Meillä tulee olemaan yhdessä tosi hauskaa! äläkä välitä niitten poitten temppuilusta, vaikka ne pari kertaa ja siut paiskaskin korvasta ulos.
Mä kyllä laitan sut aina takasin aivojen äärelle.

Laatulauantai ;D

Eka pullo on lämppyöljyä;











ja sit aukee siideri! \o/
Tää on nyt sitä Elämistä!

Tulipaja

Muusa on liekeistä veistetty, ja sellaisen veistoksen rajat loimottaa ja lepattaa.
Hävettää myöntää etten itsekään aina pysy ihan kaiken perässä.



Kuvia ajattelin tulla jakamaan.
Tulipaja (ateljee Hulmú) on tässä tuottamaisillaan kuuman kaman säkkiä. Ei puutu enää kun loppuhomoilut ja se alkais olla bueno tapaus. Sammutuspeitteen silpominen ei tapahtunut siis vain pelkästä tuhoamisen vimmasta, kytkeytyi siihen luontaisena parina se luominenkin.



Siinä pussiksi ommeltu sammutuspeitteensuikale ja jonkun vanha lakana, josta on tulossa yleinen hipike ja tunnelman sekä tyylin tuoja.



Siinä se säkki ny komeilee, tossaha veis vaikka peruinoita toreille.



Ja ompelu on tapahtunut tällä (poljettavalla!) vehkeellä sekä käsin.



Päivän sana-arvoitus. Alkaa L ja loppuu Y. Viiden pisteen vihje; tästä ei ole tarkoitus juoda. (edellinen oli peltipurkki, ja se VUOTI!)


Uniikit glowpoit.
Niiden isä oli sukelluslamppu, ja äiti puolen litran limupullo. Ja ne on kaksoset. Ja ne pyörii ja tekee pimeellä ufodonitsia!




Soulis askarteli glowt :)

Huumaa

Huumaa ilmassa. Nyt just suljin nanowrimo-ruudun tältä iltaa ja annan sen rauhoittua huomiselle. En ole ihan sanatavoitteessa, mutta toisaalta siitä puuttuu vain kaksisataa sanaa. Se on yks lehmänpieru viidessäkymmenessä tuhannessa.
Villioliivitarina on lähtenyt hyvin liikkeelle. Kirjoitan tajunnanvirtaa, näyte nähtävillä täällä: http://campnanowrimo.org/campers/shennir/novels/alin-elin

Poi-huuma on kans virrannut tehokkaana Keväleiristä asti. En ilmianna syyllistä irkkinimeltä vaikka melkein sietäisi ;) Joo, mutta työkavereihin asti on virrannut osa sitä intoa. Jo kaks kanssaspiraalilaista on tehny ite poit ja yks tilas moiset jostain nettikaupasta :D Kokeilin niitä tilattuja, niissä oli pitkät ihanat härpäkkeet, ja ah sitä ääntä kun ne pörhelti mun edessä ja takana ja kaikella kuudella sivulla..!

Poi on siis hernepussi nyörin päässä. Tai tulipää ketjun jatkona. Kenties jopa riisinyssäkät nyöreissään, tai tennispallot langoissa. Pääpointti on pyörittelyssä. Tai flowssa... Netin ihmeellisestä maailmasta silmille osui termi "flow tool". Tykkään työkaluista! Mielestäni nuokin on moiset. Purkinavaaja omiin aivoihin?

Ja hei.... en nyt viittisi mainostaa mutta salaa vain sanon sen tässä sulle enkä yhtään tässä julkiseksi tiedoksi täräytä omilla tiedoillani...
Tulipoit on jo matkalla postissa tähän suuntaan ;) Toivon kovasti että ne on jo huomenna käsissäni.
Tää likka on innostunu tulitaiteesta!

Ja Souliksen sukelluslampuista rakennetut glowpoit on aiheuttaneet paitsi mustelmia ja yhden kuhmun, myös innostusta valoilla pelleilyyn. Tähän settiin kun on niin houkuttelevan helppoa yhdistää muita intohimon aiheitani; ihomaalausta, tanssia, musiikkia...

Tästä on niin tulossa materiaalia blogiin nähtäväksi...
Ei ole menossa pelkkään yrtistelyyn ;)

Näkisitte mikä työpaja täällä on päällä :D Sen verran voin sanoa, että aivojen "tähän on totuttu, asia on näin" -lokero oli tänään kovilla, kun leikkasin sammutuspeitteestä isoja paloja irti askartelumateriaaliksi. Toisin tekemisen voima! Esineen vapauttaminen siihen sidotusta energiasta ja uudeksi muuttaminen!

Hullu taide! <3
Taiteellinen hullu! <3


Sanotaan, että onni suojelee hulluja ja lapsia. Sinä yönä olimme molempia.
-Näkijän taru

Kuusenkerkkämietteitä

Kuusenkerkät (ns vuosikasvaimet, kuten joku Luutakomeron puolella heitti :D) käveli mun elämään 09 toukokuussa. Oikeastaan jo aiemmin, tulihan niitä lapsena maisteltua. Kirpsakkaa! Mutta kun muumitkin...

Oikeastaan silloin, siitähän on jo kolme vuotta (:O) opin, miten käytännön pakanuus siirretään keittiöön. Täähän on näitä juttuja, jotka keksii elämällä ja tekemällä eikä kyttäämällä kalenterista kuunvaiheen oikeaa hetkeä, koska kirjassa niin sanottiin... Löysin silloin Thuleian sivuilta (käykää joskus, hyvää materiaalia paljon!) kuusenkerkkäsiirapin reseptin.
Muistan että siinä illassa oli pysäyttävää se, että pienen hetken se junarata, mitä elämäni jyysti arjen muodossa eteenpäin, katkesi. Asuin silloin Heppamaassa (Ypäjällä, hevoskoulun asuntolassa), ja jotenkin tajusin, että oikeasti... voin lukea reseptin, päättää tehdä sen, ja.. tehdä sen.
Nostin kangaskassin olalle ja kävelin metsään.

Ja niin mie todellakin keräsin kasan kerkkiä. Oli yö, ensimmäinen sen kesän yö, missä ilmassa leijuu jotain pysäyttävän epätodellista. Ohjeessa sanottiin, että jätä yön yli likoamaan. Mie jätin ne päivän yli likoamaan, isoimmassa kattilassani, sängyn alla.

Seuraavana yönä keitin siirappia kattilassa. Se tuoksu, kun keittelin neulasia, kun kaikki muut jo nukkui! Seittemän likan kämpässä oma aika yhteisissä tiloissa oli.. jotain mitä ei vaan tapahtunut. Paitsi kun uhrasi yöunet, ja oli se sen arvoistakin. Tuoksu oli kuin.. no, metsässä.
Ja se olo! Että keittelen tässä mettän antimia, kuin mikäkin noita.
Niin...

Tästä lähtien kuusenkerkkiin on leimautunut mulle se symbolinen olo. Juttu. Vastaavuus, voisi oikeastaan sanoa. Ihan hyvä sanahan se on tähänkin käyttöön. Sitäpaitsi kuusenkerkän maussa on jotain, mikä ehkä kuvaakin sitä energiaa, mikä vapautuu, kun pääsee irti edes hetkeksi jostakin, mikä sitoo valtavasti energiaa itsestään. Kuten arjen junasta, joka jyrää, eikä sitä enää itsekään tiedä, miksi viettää joka päivä kaiken irtoavan aikansa jumitteluun.

Ekat siirapit onnistu vieläpä varsin hyvin.
Vieläkin leijuttaa se, miten rohkeesti mie sain itteni ylös sohvalta. Liikkeelle. Elämään!

Nyt ois jo kerkät ulkona... Pitää käydä keräämässä, ennen kun on myöhäistä. Ei vaan oo ollu sellanen vapautunut olo...


Tää teksti syntyi kätevästi vähäötökkäisen kuusenkerkkäteen ryystämisen merkeissä.

Kerkät pitää kerätä kesäyössä! <3

Raparperihilloa

Maanantaita ta ta ta ta!
Mulla on tää bloggerin uutuusversio (nk hypersupra) käytössä (näköjään :O) enkä enää osaa löytää yhtä näppärästi missä tekstissä on mitäkin kommentteja... yritän olla missaamatta niitä :--D
Ollaan just lähdössä ongelle, tässä vähän jotain kuvamakustelua elämästäni.

Raparperihillo
Nyt on kiire lähteä kalastamaan, joten pelkät kuvat eikä selityksiä ;) Juuri valmistui siis toi hillo. Se on vieläkin kuumaa.. :)

Anteeksi, mutta

Tää on pakko jakaa asian luonteesta huolimatta.
Mä nimittäin suoritin tänään päheimmän puskakusen, mitä oon tän elämän aikana kokenu.

Olipa kerran semmone siisti hiekkakuoppa-kukkulisto. (Se on sana. Siis kukkuloita paljon hiekkakuopalla.) Tämmönen hiekka-sora-jne-monttu, joku autoratakin siellä pomppi yläalamäkiään, ei puita, ei kanervaakaan kasvanu. Ei ketään missään (näkyvillä siis o__O), paitsi tietty Soulis kiviä viskomassa. Käestyskausi alkanut. (No ei oikeasti, mutta hieno sana tuokin.)
Katseilta suojassa kuitenkin olin kaikkein korkeimmalla kukkulalla, sehän on selvää! Siispä kiipesin ja merkkasin reviirini. Ai ku tuntu äärimmäisen positiivisella tavalla neanderimaiselta! Suosittelen lämpimästi! <3

Kalasaalis

Kymijoen antamaa kalasaalista. Alimmainen on mun nappaama ja ylemmät Souliksen. Mittasuhdepalikka, joka näyttää epäilyttävästi juustohöylältä, on juustohöylä.
Tänään melkein itse laiton jo sen madon. Ja yhden saamani kalan irrotin ihan ite koukusta ja viskasin vapauteen jatkamaan elämäänsä ja kertomaan kavereille NDE-juttuja.

Aarrelokeron tän hetkistä tilannetta! ;) Näkyy nokkosbokseja, kaloja (jotka on samat kuin ylläolevassa kuvassa, ne vaan rakastaa kameraa). Voikukkapussikin tuolla vissiin pilkottaa.. On siellä paljon muutakin. Heruttelen sotasaaliilla myöhemmin yksityiskohtaisesti. Tää kasvien pakastus on nyt ollu tän kesän juttu.. :P Kuivaamalla saa helposti kaikesta heinänmakuista. (vaikka kuulemma siihen auttaa yrttien kastaminen kiehuvaan veteen hetkeksi, ennen kuivaamista? en ole kokeillut)

Siinä sitä voikukkasimaa nyt on :)

vuohenputkimeri!<3

hulm hulm hulm

Spontaani yöonki Kymijoessa

Palasimme jokin aika sitten.. :) Sain ahvenen! Josta tosin.. en tiedä, raaskinko ottaa kaikkea kunniaa. Ottaen huomioon, etten itse uskaltanut tappaa matoa, saati sitten kalaa.
Mutta kivaa oli! Enpä ole ennen onkenut joessa (enkä muutenkaan pahemmin ole onkinut). Koho meni miljoonaa..

Nokkoskuvia!
Nyt on sesonki ja nokkoshuuma on kova. Koittakaa kestää...

Tuoreena ja kuivana:

Etikettiherutus:

Meidän takapihalla kasvaa kannossa nokkosia :D

Nyt hei, extraihmespesiaal-kuva! Nimittäin mun pyhä irkkinurkka! En kehtais muuten laittaa, mut vastasiivottu... Oli muuten raivosiivous. Tai tehokas ainakin. Tanssin ja riehuin ja manasin kaiken pysähtyneen ulos kämpästä. Suosittelen! \o/

Eli joo, nyt tiedätte, mistä irkkaan. Ja nokkoskasa näppiksen vieressä ei ole lavastettu... Siinä aika usein on jotain yrttiä käsittelyssä, kun kirjoittelen. Tänä keväänä ollu kaks voikukannypintä-irkki-iltaa, pari koivunsilmusessiota ja yks nokkosensilppuumustapaus.

Nyt olen liian väsynyt blogaamaan...
Öitä :)

Voikukkasiman resepti + muuta hilpettä

Siinä ylläolevassa kuvassa se resepti olis. Mahtaako saada tuosta kyllin ison, että näkee jopa mitä siinä lukee? No, kumminkin. Paukutin ton rakkaalla flowmasiinillä joskus talvella kun odotin voikukka-aikaa. Autenttinen ja aito köökkinoitaresepti -sisältää jopa kirjoitusvirheet. Pärjäilkää sen kanssa... :---D

Voikukkien keräämisestä... Käytännön pippelitietoa! Elikäs.
Vaikka varsin harva tajuaa hyödyntää kotimaista jokanurkankukkaamme keittiössä, voit olla silti varma, ettet ole keltaisen kullan kimpussa yksin. Pieni musta ötökkä on siellä kyllä. ja hänen kaverinsa, pari veljeä ja serkkua. Etenkin varjoisella säällä. Poimi voikukkasi siis silloin, kun auringonvalo osuu suoraan niihin; näin saaliisi ötökkäpitoisuus on melko matala. Vaikka niin vaan tänäänkin, kun paahteesta keräsin, nipustani rapsahti heti kotosalla kolme leppäkerttua ja riittävän iso lude.

[to be continued, meen mölökauppaan! (=maitoa ostamaan, spontaanisti)]
[välissä on kulunut vuorokausi, tapahtunut on mm. öinen mato-onki, auton hyytyminen tielle bensanvähyyden seurauksena, nokkosrallia jälleen kerran...]

Olikohan mulla muuta ötökkäfilosofiaa.. no, suosittelen kaikkia voikukan ystäviä varautumaan siihen, että tämä projekti tuo lentäviä, vipeltäviä ja muuten vaan surraavia olioita kyökkiisi.

Voikukka on niin yleinen otus, että sen keräyspaikan suhteen saa olla nirso. Takapihasi on todennäköisesti ihan hyvä paikka. Ja riippuu toki, mitä teet kukilla, joita keräät -seppelemateriaaliahan voi ottaa mistä vaan. Mie hain hakkuuaukealta ja mettäpuron laidasta simakukat.

Kerätessäsi varaudu siihen, että varsinainen urakka on vasta edessäpäin, kun palaat kotiisi. Kerää suurinpiirtein kaksi sellaista nippua, joita ei saa yhden käden otteella pidettyä kasassa. Sitten ota mukava asento, nosta ämpäri eteesi, ja aloita erottelu; keltanen kippoon, vihreä poistokasaan. Tehokkaimmaksi tavaksi totesin vain kaivella keskeltäpäin kynnellä. (Toimenpiteen aikana myös irkkasin, ruutu täynnä ötököitä). Aluksi sormet muuttuvat keltaisiksi, sitten mustiksi D:
Kuulemma vihreät osat kitkeröittävät siman.
Erottelu vie aikansa. Suosittelen siinä etenemään ihan rennolla asenteella ja miettimään keltaisia asioita, ja ihmisparkoja, joille aiot koemaistattaa simaasi, kun se joskus valmistuu.

Siman tekoon tarvitaan ämpäriä, kattilaa, hiivaa ja sitruunaa. Sokeria ja siirappia myös hirvee läjä. Tarkemmat tiedot tossa reseptikuvassa. Tosiaan, muutama lisäys vielä; hiivaa tosiaan vaan sellanen herneen kokonen nokare. (No, mä laitoin enemmän, mut teiän ei tartti. Tuorehiivaa vaan on niin ihana murskailla sormien välissä.) Ja olen tehnyt sen kyllä niin, että kun on ainekset kattilassa keitellyt, kippaan ne suoraan ämpäriin. Sitten kylmää vettä päälle sen verran, että seos alkaa olla kädenlämpöistä (muista sekoittaa), ja sitten hiiva kyytiin, ja joku paikallislehti ämpärin päälle, ja näpit irti keitoksestasi. Pullotus joskus 12-24h päästä keitostapahtumista, ja sit vaan pullot kylmään odottamaan rusinoiden kohoamista.

Onnea matkaan! Kyselkää jos unohdin jotain oleellista, tai haluatte tietää kengännumeroni.

Pääskyset nähty eilen. (19.5) Hyvää kesää!

P.S. mikäli et saa ylimmän kuvan ohjeesta selvää, käy täällä, mistä se on alunperin pöllitty: Voikukkasima. Kuvassa on myös toinen resepti, se on kirjasta. Siinä se lähde lukee reseptin alla muistaakseni.

Voikukkasima

Alkaa rusinat nousta pintaan!

Sotasimaa :3