Piti mun vielä viime viikolla ottaa jättikuukunen (jalkapallon näköinen sieni) terraarioon, mutta havainto osottautui vääräksi ja sitäpaitsi herkkusieneksi paljastunut yksilö mukiloitiin rajusti Keravan yössä ennen kuin ehdin sen omakseni ottaa. Mutta juuri tässä kun kävelin yölenkiltä takaisinpäin, oven edustalla ryömiskeli harvinaisen massiivinen etananpötkilö. Vein sen ensin pusikoihin, mutta... Tiedä sitten miten mutta tuohon sängyn viereen se on kipossa matkustanut. Souliskaan ei tunnu liiemmin vastutelevan operaatiota.
Eli terve vaan interweebin selaajat. Näin alkuun uskoisin että lukijakunta on ihan tutuista naamoista koostuvaa. Sen varalle että esittelyjä kaivataan -ja onhan niitä ihanaa aina lörpötytyttääkin julki- tässä me tullaan;
Mää varsinainen blogin pitäjä kuljen nimellä Hulmis. Olen pieni pakanainen ja tämä on blogini. En voi paremmin kuvailla itseäni kuin tämä toivottavasti tekee syksyn mittaan postauksien myötä. Viime kesän vietin pakettiautolla pyörien. Tuo 80-luvun volkkari, ruutukattoinen ja puskurin päällä ruohoa kasvattava persoonapöristin kulkee nimellä Ruttis. Tosin nykyään ei edes kulje. (Makaa varikolla...sitä yritetään elvyttää, oli jo tänään vaakalaudalla hänen elämänsä)
Kesällä (no joo, keväällä) ihastuin, sitten rakastuin. Villi ja riippumaton elämäntapa teki tehtävänsä; sain nyhdettyä itseni pitkälti irti monista vanhoista, inhoamistani kuvioista. Kuten menetin myös paljon sitä mistä pidin. Vastavuoroisesti ajauduin kiinni niihin piireihin joihin olen pitkään kaivannut. Tuntunut yksinäiseltä sudelta monilta kohdin. ja näin päädyin pakanoiden pariin takaisin.
Pakanamieheni Soulis on tuommoinen iso ja pelottava ärjy partanaama. No eikä ole, paitsi partanaamainen ja iso. Nimikin on oikein.
ihan näillä näppylöillä ollaan muuttamassa Kouvolaan, Salapan alueelle siis. Hulmis ja Soulis. Ruttiskin, kun saikulta palaa.
Niin, ja meidän lemmikkietana. (joka menee luontoon, pannulle tai terraarioon.)
Selvitin juuri googlella että kyseessä on ukkoetana. Ja tässä luvataan että se on euroopan suurin ja elää kolme vuotta. Mitä ne talvella tekee?!
En lupaa yhtään, mitä blogiin tulee. Mutta voin yrittää ennustaa varoen. Koska olen pakana ja pohdin paljon niita asioita, varmaan jotain pakanallista tulee. Ja koska luonto on syräntä lähellä ja viimeaikoina kynnenalusiakin, eiköhän tänne tule jotain yrttijuttuakin. Talvella olis tarkoitus keitellä salva jos toinenkin. Viimeaikaisin luonnonmöyrintä tapahtui ypäjällä ryteikössä, kun kaivoin valeriaanan juuria. Ne on mulle ihan uusi tuttavuus hajuineen kaikkineen.
Ja käsitöitä. Neulomista on tapahtunut viime aikoina eniten.
Eiköhän tästä blogi tule ;)
