Työmaalta kuvia!

Olen tehnyt viimeiset pari viikkoa mattoja.
Nyt viimein sain irroittaa ne kangaspuista... Oli ihanaa nähdä, mitä on tullut tehtyä! Tässä kuvia;

Mie en voi uskoa, että olen oikeasti tehnyt tuollaisen kuviomaton! :o Ihan kuin joku "mummunvanha". Tai käsityölehdestä. Huuuu

Liikaa mielessä -ja nyt myös blogissa! ;)

On alla mainittujen lisäksi toki myös muitakin juttuja, joita en vielä haluaisi ajatella niiden houkutuksesta huolimatta tai just sen takia...

Mutta leiri sentään on jo reilun kuukauden päästä! Viis viikkoa hei tästä päivästä eteenpäin ja sit alkaakin olla jo tosi kyseessä. Tosiperhoset ja valmistautuminen kuin suureenkin vaellukseen. Vaikka onhan se; leiritodellisuuden syövereihin ja hassuun satumaahan, joka on mahdollista kai vain tiettyjen olosuhteiden toteutuessa. Tyyliin että jos sinne oikeasti -töistä, tuloista, perheistä ja valtionkirkosta huolimatta- voitaisiinkin surutta muuttaa, koko porukka, niin jokunen viikko ja sieltä olisi jo kaikki kävelleet Euraan. (jopa Tippiksestä)
Mutta kun se on vain sen hetken, ne jokuset tanssitut ja transsitut ja valvotut, jopa nukutut yöt, niin se intensiivisyys säilyy, ja vielä jopa ihan hyppysissä. Pakanaverkon Salatut Elämät, Kauniit ja Rohkeat ja muut sisäiset Tunteet ja Tuoksut myllää omalla painollaan.

Miulla on hassu tapa, että odotan elämässä aina jotain tulevaa tapahtumaa, elämänvaihetta tai vaikka vuodenaikaa. Se ei poissulje sitä, että nauttisin nykyhetkestä. Jotenkin päinvastoin enemmänkin; en koskaan voisi heittäytyä nykyhetkeen, jollei menneisyydessä ja tulevaisuudessa olisi ankkureita. Vain silloin voin unohtaa ne ihaillakseni jääpuikkorivistöä kevätauringossa ja renkaiden alle viliseviä ajoradan katkoviivoja ja päihdyttävää vapauden tunnetta.
Mutta haaveillessani, etenkin leirimuotoisista tapahtumista tai vaikka matkailusta, rupean purkamaan etukäteisperhosia piinallisen yksityiskohtaisen pakkauslistan kirjoittelulla. Herkullisinta tässä yhtälössä on mielestäni se, etten tuolla listalla yleensäkään lopulta mitään edes tee. Paitsi löydän myöhemmin arkistoista (=pöydän alta) ja hymähdän lempeästi innostuneelle itselleni.

Kevätleirille, Pakanaverkon sellaiselle, vuonna 2012, jos Jumalattaremme meille suo, pakkaan näin ollen mukaan...
Hmm.. Ihomaaleja. Tosin ne on tällä hetkellä hukassa. Voi sitten diskodiskoa varten maalata naaman ja naapurit. Ruttiksen vaikka varsinaisesti sitä ei pakata. Siihen pakataan. Mutta korjaamolle on soitettu viime viikolla, että elvyttävät sen! Viimeinkin rahaa. Purr. Parhaassa tapauksessa Kesä2012-maalattuun pakuun on pakkautunut 5.4. torstaina Hulmiksen molemmin puolin Soulis ja Terra. *jännityskipinöintiä*
Alkoholia! Tai siis, Kimble, piti sanomani... Tää ja tuo ja tää ihana hame Koska saan olla naisellinen ja pukeutua vahingossa intianbasaariin jos siltä tuntuu.
Om nom, nom? Jotain ruokaa, jota voisi nuotiolla lämmittää. Perusmakkarat on kyllä siitä käteviä, että mikäli nuotiota huudatetaan roviona yötä päivää, kelpaa ne myös ns kainalonlämpöisinä.

odotanko leiriä ehkä jopa jo vähän liikaa..?
No, kuten tässä mainittua;

Hulmis sanoo
kirjottelen blogiin just leirihöpinää xD
Terra H sanoo
sano kun on valmis :3
Hulmis sanoo
Joo
vieläki jatkuu xD
teen pakkauslistaa sinne xD
Terra H sanoo
"Rommia, viiniä, siideriä..."
Hulmis sanoo
ihanaa ku on oma blogi nii ei voi kukaa syyttää et vien foorumilta turhaa tilaa laskemalla ääneen montako puhdasta pikkaria menee rinkkaan leiriä varten! :'D
Terra H sanoo
xDD

Alttarillisuus

Hei hoi miulla on sellainen nykyään! Voi kyllä. Olen vapaa tällä hetkellä kaikista mahdollisista haittaeliöistä, joiden vuoksi sitä ei voisi ikkunansa alle pykätä. Niitä tunnetusti ovat mm lemmikit, kämppikset, porukat, pakananpoikaset, naapurit ja paikalla jostain syystä ravaavat tiukat kristityt. Pitää nyt ottaa ilo irti tästä ja polttaa mahdollisimman usein kynttilöitä, joissa kenenkään käpälät ei heilu, säilyttää siinä ties mitä hajoavaa ja herkkää, jota kukaan ei riko, ja vaikka hiekkakippoja joita kukaan ei tulkitse lisäkäymälöikseen ja potentiaaliseksi ruuaksi. Tai saatananpalvonnaksi.

Mutta tuosta alttarillisuudesta piti ylpeänä julistaa siksikin, ettei minulla ennen ole moista ollut, ja siksi, että hain siihen tänään sesonkihilpettä. Pajunoksia! Pystytin ne vesipurnukkaan, jospa tekisivät lehtiä.. :3
Niissä on kissatkin. Jos on ihan hiljaa, voi kuulla niiden kehräävän pienellä falsettiäänellä...

Itseasiassa kesällä, Rutukalla kun ajeltiin, alkoi siihen kojelaudalle muodostua löydöskertymää. Oli sammalta ja sulkia ja kiviä ja katonpala. Sitä ruvettiin kutsumaan puolivitsillä tuttavallisesti "matka-alttariksi" -varsinkin kun se lähti kasvamaan tuhkakupin ympärille. Mutta eiköhän se jotain sellaista ollutkin. Kristalli vain uupui ;D


Nyt mie sit viimein olen Vakavastiotettava pakana. Kun sitähän voi olla vaan jos on pystyttänyt alttarin.
Ei, älkää uskoko mua. Ensinnäkin alttarit nyt on niin mainstream että elkää vaan sellasta tehkö jos ei vielä ole. Ja toisekseen; "vakavastiotettavuus" tavoitteena... Hmm.. No, kai se toimii joillekin.

Tällä tekstillä hain Pakiksen jäseneksi juuri kolme minuuttia sitten:

Ensinnäkin siksi, että uskonnollisen ajatusmaailmani rajaaminen jäsenhakulomakkeeseen vaikuttaa varsin haasteelliselta tehtävältä, sillä copy-pastettavat pyhät tekstit ja uskontunnustukset uupuvat täysin. Ajatusmaailmani on jatkuvassa muutoksessa, joten kaikki, mitä tähän tarkemmin rajaan, on jo vuoden kuluttua vanhentunutta tietoa.
En yksinkertaisesti sovi mihinkään valtauskonnoista, vaan tipun kirjavaan sakkiin mukavan väljän "pakana" -sanan alle. Siellä seikkailen varsin eklektisesti.
Minulle pakanuuden harjoittaminen on käytännön elämää; vaikuttamista polkuun, jolla kuljen. Sen ymmärtämistä, että elämäni on täysin omissa käsissäni, ja haasteet matkallani ovat jotain, mitä siinä kuuluukin olla. En ole olosuhteiden uhri, vaan rakentamassa jotain kaunista.
Minulla on jonkinlainen uudestisyntymiskäsitys; se on hajanainen ja omiin tulkintoihin räätälöity ja sovitettu. Voimaeläimiä on ollut mukana lapsesta saakka, ja osa on jo elämänvaiheiden myötä kadonnut mailleen ja mereen. Koen kaiken elämän olevan pyhää. Pakanallisten piirteiden eriyttäminen luonteenpiirteistäni ja elämäntavoista on jokseenkin mahdotonta, ne on niin pitkälle sulautuneet yhteen.
Pakanat, joita olen tavannut, tuntuvat lajitovereilta. Uskoisin sopivani hyvin Pakanaverkkoon :)

nyan mat

Eka nyan. Tässä vielä toistaiseksi päätön :(

Taiteilijan itsensä työpiste maanantaina. Huomatkaa eväät ja voxi.

Kuvassa tän hetken tilanne.

varsin kivan väristä kudetta <3

nyan nyan nyan!

nyan nyan nyan nyan

Aloitin jonkun pöydän jynssytyksen. Vaahtoa! Likaa! Märkää! Sotku! <3

Neuloin!

Kipeenä!

10 min sitten. oivoi.