Tää reiviperhonen palas kotio ja arkeen päivämäärineen, kelloineen, nimettyine asioineen. Yllättävän hyvin oon ruvennu laskeutumaan takas todellisuuskerroksia, ei mittää kummempia bugeja oo tullu vastaan... Niitä odotellessa siis!
Tän heitin googleplussaankin, laitan sen tähänkin, tuli jotenki lepposasti muotoiltuu kuulumisia:
Viikonlopun aikana kuljin ainakin puolentoista ikuisuuden ja seitsemänkymmenen kolmen heräämisen läpi, mm lattialta, jossa jalkani oli puutuneet irti kropasta mutta basso tömisti rintakehää lohdullisesti. Lampi söi kroppani hetkeksi toisinaan ja herätteli kiwasti. Aivot palautui piinan jälkeisen euforian, hetkellisen jytkeen ja lopun tuoksuisen maan luona, koivun äärellä, löysin sunnuntain ja päivämäärän. Oli UPEAA, etenkin yhteinen uni.
p.s. hyvä kun sain korvani yksilöityä uusiksi. Ja joo, tarvitsen reivipipon. UV-perhoset! Aidot ja maalatut! Menen blogin puolelle höpisemään. Eikä luoda tähän päivitykseen sit "häh, mä en tajunnu" -mulkasuja. Tajuaminen on yliarvostettua ja hassu sana.
!RAKKAUS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti