Varmaan dramaattisin hajoaminen tähän mennessä, vain Soulis oli todistajana kun se lennosta pamahtaen sammui ja kabiini täyttyi vesihöyryllä. Itse onnellisesti uinuin peittokasassa kotosalla.
Näin marraskuussa ei ole jäänyt blogille juuri aikaa. On nimittäin nanowrimon aika... Päähenkilö on nyt juuri poliisiasemalla. Ja mun sisko kirjotti minusta ohi! Siis pikkusisko. Huh huh. Miehet, eli Soulis ja isäni, jotka myön osallistuvat, on molemmat turvallisesti mun takana. Iso lauma pakanoita osallistujissa! Varmaan puoli pakiksen hallitustakin.
Nyt on hankala kirjoitusasento... niskat nurin. taidan siirtyä Torey Haydenin Sähkökissan pariin. Ja kirjoitus jatkuu myöhemmin... nanowrimon kirjoitus nimittäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti