Kaamos

Tänään aurinko laski Utsjoella, eikä sitten ole nousemassa vähään aikaan. Hurjaa edes ajatella. Olen käynyt Utsjoella tasan kerran (no, kahdesti, Jäämerelle mennessä ja palatessa, viime elokuussa). Käytiin silloin paikallisella uimahallillakin. Se oli samassa rakennuksessa kuin koulu ja kirjasto. Utsjokeen liittyy myös se, että oli jäljellä sekalainen kasa euroja ja Norjan kruunuja ja Souliksen uikkarit oli kadonneet Ruttiksen syövereihin, simpukat ja kivet hyppi etupenkkien alla kun niitä etsittiin, käsissä hiekkaa. Maksettiin uimiset ja yhdet miesten isot lainauikkarit parilla kourallisella kaikkein pienimpiä kolikoita.

Kapusin naisten saunaan, jossa oli jo yksi rouva. Hänen kasvonsa levisivät hymyyn, ja minäkin hymyilin varovaisesti etsiessäni paikan lauteen päädystä. Mukavaa kun vieraat hymyilee. Saunaan alkoi hetken päästä tulla lisääkin vanhempaa naisväkeä, ja kaikki muistivat tervehtiä minua.
"Ihanaa nähdä uusia!" Yksi totesi. Ei kovin iso paikkakunta. Kyselivät, että matkalainenko olen. Myönsin eteläläisyyteni.
Kuulin paljon riekonpyytämisestä ja porojen ruokinnasta. Ei sieltä olisi malttanut lähteäkään, ja kun olivat vielä niin kovia viskomaan löylyäkin...

Niin, pimeää se on täälläkin. Tuossa juuri perjantaina kävin yhden tutun pakanan luona, pitkästä aikaa :) Puhuttiin siitä, että syksyssä on ainakin se hyvä puoli, että kynttilöitä "saa" polttaa. Perustellusti.
Olen tänä syksynä pitänyt kynttilätalkoita vaan kerran. En tehnyt kuin kaksi, yhden jämäpalan tuikkuaskiin, ja sitten yhden lasipurkkiin. Varmaan ensimmäistä kertaa ikinä sain kynttilään tarttumaan tuoksua! Jee! haihtuu yleensä jo tekovaiheessa pois tai muuten vaan heikkenee-hälvenee...

Nano etenee. Onneksi se on kohta ohi.. ja kumpa ei vielä olisikaan. Melkein 44 tonnia kasassa, tätä kirjoittaessa. Tänään pusertunut pihalle yli kolme tonnia. Huh. Kyl tää tästä. Olin kovasti uhonnut että pääsisin sinne 60 tonniin asti, saa nyt nähdä...

Hyvää synkkyys-pimeyttä!
Älkää kaamosmasentuko, aurinko tulee kyllä vielä! (sori jos spoilasin)