Nyt on jo kovan tason pakanaikävä! Oikeasti, todella, todella kova ikävä. Kävin jo Pakanaverkon foorumilla syys- ja kevätleiriketjuissa muistelemassa ja haikailemassa. Tuli hetkeksi ne muistot mieleen, nuotion hajun ja takkatulen ja rommin maun ja kaiken sellaisen muodossa. Koppelon sulka.
En raaski laskea kuinka paljon aikaa on kevätleiriin. Pakiksellahan on kaksi kertaa vuodessa leirit, ja näistä kevätleiri on pidempi, kun ajoittuu ajalle, jolloin useimmilla on töistä lomaa, eli pääsiäisviikonlopulle näin kristillisesti tulkiten. Sitten on kuulemma kesäisin ollut vielä joku Itäleiri, josta mulla ei ole tarkempaa tietoa.. (?)
Leirien unohtamista ei yhtään auta sekään, että samassa kämpässä mulla asuu täällä herra Leirivastaava jolta kuulee paikkojen varaamisesta tai uuden ohjelmiston kehittelystä tai muusta silloin tällöin jotain. Ja okei, ei niitä nyt muutenkaan voi tai haluakaan unohtaa. Musta tuntuu, että leirellä saa jotain, mitä muusta maailmasta uupuu. Yhteiseuforia ja täydellisen hyväksymisen tunne, tai jotain. Tai se, että paikka vilisee punapäisiä hörhöjä, joihin tämän punapäisen hörhön on hyvin helppo samaistua.
Sitäpaitsi seuraavasta kevätleiristä on ennakkotietojen ja käsitykseni mukaan tulossa iiiiiiso.
Joko lumet sulaa kohta :(
okei, ehkä niiden pitää ensin sataa maahan.
Joko lumet tulee kohta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti