Voikukkasiman resepti + muuta hilpettä

Siinä ylläolevassa kuvassa se resepti olis. Mahtaako saada tuosta kyllin ison, että näkee jopa mitä siinä lukee? No, kumminkin. Paukutin ton rakkaalla flowmasiinillä joskus talvella kun odotin voikukka-aikaa. Autenttinen ja aito köökkinoitaresepti -sisältää jopa kirjoitusvirheet. Pärjäilkää sen kanssa... :---D

Voikukkien keräämisestä... Käytännön pippelitietoa! Elikäs.
Vaikka varsin harva tajuaa hyödyntää kotimaista jokanurkankukkaamme keittiössä, voit olla silti varma, ettet ole keltaisen kullan kimpussa yksin. Pieni musta ötökkä on siellä kyllä. ja hänen kaverinsa, pari veljeä ja serkkua. Etenkin varjoisella säällä. Poimi voikukkasi siis silloin, kun auringonvalo osuu suoraan niihin; näin saaliisi ötökkäpitoisuus on melko matala. Vaikka niin vaan tänäänkin, kun paahteesta keräsin, nipustani rapsahti heti kotosalla kolme leppäkerttua ja riittävän iso lude.

[to be continued, meen mölökauppaan! (=maitoa ostamaan, spontaanisti)]
[välissä on kulunut vuorokausi, tapahtunut on mm. öinen mato-onki, auton hyytyminen tielle bensanvähyyden seurauksena, nokkosrallia jälleen kerran...]

Olikohan mulla muuta ötökkäfilosofiaa.. no, suosittelen kaikkia voikukan ystäviä varautumaan siihen, että tämä projekti tuo lentäviä, vipeltäviä ja muuten vaan surraavia olioita kyökkiisi.

Voikukka on niin yleinen otus, että sen keräyspaikan suhteen saa olla nirso. Takapihasi on todennäköisesti ihan hyvä paikka. Ja riippuu toki, mitä teet kukilla, joita keräät -seppelemateriaaliahan voi ottaa mistä vaan. Mie hain hakkuuaukealta ja mettäpuron laidasta simakukat.

Kerätessäsi varaudu siihen, että varsinainen urakka on vasta edessäpäin, kun palaat kotiisi. Kerää suurinpiirtein kaksi sellaista nippua, joita ei saa yhden käden otteella pidettyä kasassa. Sitten ota mukava asento, nosta ämpäri eteesi, ja aloita erottelu; keltanen kippoon, vihreä poistokasaan. Tehokkaimmaksi tavaksi totesin vain kaivella keskeltäpäin kynnellä. (Toimenpiteen aikana myös irkkasin, ruutu täynnä ötököitä). Aluksi sormet muuttuvat keltaisiksi, sitten mustiksi D:
Kuulemma vihreät osat kitkeröittävät siman.
Erottelu vie aikansa. Suosittelen siinä etenemään ihan rennolla asenteella ja miettimään keltaisia asioita, ja ihmisparkoja, joille aiot koemaistattaa simaasi, kun se joskus valmistuu.

Siman tekoon tarvitaan ämpäriä, kattilaa, hiivaa ja sitruunaa. Sokeria ja siirappia myös hirvee läjä. Tarkemmat tiedot tossa reseptikuvassa. Tosiaan, muutama lisäys vielä; hiivaa tosiaan vaan sellanen herneen kokonen nokare. (No, mä laitoin enemmän, mut teiän ei tartti. Tuorehiivaa vaan on niin ihana murskailla sormien välissä.) Ja olen tehnyt sen kyllä niin, että kun on ainekset kattilassa keitellyt, kippaan ne suoraan ämpäriin. Sitten kylmää vettä päälle sen verran, että seos alkaa olla kädenlämpöistä (muista sekoittaa), ja sitten hiiva kyytiin, ja joku paikallislehti ämpärin päälle, ja näpit irti keitoksestasi. Pullotus joskus 12-24h päästä keitostapahtumista, ja sit vaan pullot kylmään odottamaan rusinoiden kohoamista.

Onnea matkaan! Kyselkää jos unohdin jotain oleellista, tai haluatte tietää kengännumeroni.

Pääskyset nähty eilen. (19.5) Hyvää kesää!

P.S. mikäli et saa ylimmän kuvan ohjeesta selvää, käy täällä, mistä se on alunperin pöllitty: Voikukkasima. Kuvassa on myös toinen resepti, se on kirjasta. Siinä se lähde lukee reseptin alla muistaakseni.