Tätä olen tässä viime iltoina ahminut. Teen tästä lainauksia kun en tänään osaa tulkita itseäni kirjalliseen muotoon.
"Kun olemme päättäneet ryhtyä aloittamaan henkisen kasvun, tulemme surulliseksi. Ihmettelemme miksi, sillä kaikkihan on hyvin? Ongelmana on, kun menemme rajoille, ovien taakse, niin sieltä nousee esiin esim tapahtumia lapsuudesta. Silloin syytämme jotain toista, olemme vihaisia hänelle. Tai emme uskalla ilmaista tunteitamme. Anna itsellesi LUPA ILMAISTA TUNTEESI niillä keinoilla, joilla se tulee esiin ja muuta tarinasi myöhemmin positiiviseksi kokemukseksi. "
"Miksi on vaikeaa olla oman elämänsä johtaja? Jack sanoi tästä asiasta näin, "Koska et voi syyttää ketään/mitään mistään". Se, ettei voi enää kohdistaa kehenkään toiseen tai mihinkään asiaan vetoomusta omista epäonnistumisistaan, tekee ihmisen olon yksinäiseksi. Tuntuu turvalliselta, kun on joku, ketä syyttää kaikista onnettomuuksistaan, kun ei tarvitse vastata itsetään. Kun voi nauraa presidentin huonoutta , haukkua eduskuntaa, parjata naapuriaan tai syyttää edes yhteiskuntaa, jos ei muita."
"parhaimpia kouluttajiamme ovat onnettomuutemme, raiskaajamme ja kiusaajamme. Mitä ihmiset sitten tarvitsevat? He tarvitsevat kykyä ilmaista tunteitaan ja jakaa tämä ilmaisu toisten kanssa. Anna itsellesi lupa ilmaista tunteesi niillä keinoilla, joilla se tulee esiin. Anna itsellesi vapautus."
"Tässä elämänkoulussa ´lunttaaminen´ koituu vain omaksi tappiokseni. Voin pettää sillä muita, mutten omaa sisäistä tietoani. Aivan niin kuin nainen ei voi olla "vähän raskaana", minäkään en voi olla "vähän rehellinen". Sitä joko on tai ei -rehellinen itselleen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti