Kyökkinoita is happy happy happy!

Okei, toi nyt ehkä vähän kuulostaa viherhomoilulta jos sitä alkaa selittää joten en selitä :D No selitän mä kumminkin, oon patologinen selittäjä, tekstii vaan tulee ja mitään ei maha sille kukaan. Minäkään.
No se on viherjauho.
Joo, mä tiedän.
Ei nimi hiestä parannu jollei jotain piestä! Ei se mennyt noin, eihän..?
Tossa menee pihatärhtimöä eli vesiheinää. Miniminiminisilpuksi (kuivattua kasvia) ja sit silppusin nokkostakin minipieneksi. Sit pölyt sekasin samaan satsiin, sekotusta villinä, ja tadaa. Jokaruuan mauton mutta tappava tehosatsi on valaamis. Kyseisestä jauhosta, etenkin jos siinä on sitä kuuluisaa Nokkosta, elimistö saa kaiken, mitä elääkseen tarvitsee, paitsi seksiä. Ja selibaatissakin voi kai elää.
Tässä the making of viherjauhe:

"Hei muru?"
"Niin?"
"Me ei taideta saunoo tänään."

Tässä paistan maitohorsmaa.. ei saa nauraa. Mieto kiva maku! Ilmasta safkaa!

Siinä valmis tuotos kera minihaarukan. Ollaanpas sitä nyt, ai että.

Kuivasin rentukan kukkia. Myrkyllinen kasvi, joskin kai syötävä ryöpättynä... Kuka ryöppää kasveja, eiks se oo vähän semmonen sienijuttu...? No, en tiedä. Älkää ny vaan syökö tota.
Mutta liiskattuna tuo kukka näyttää tosi hyvältä. Siitä tulee ohuen ohuen ohut ja onnistunut. Rentukka on se kaveri, joka kasvaa ojassa ja kuolee maljakossa ja nippuna narisee kukkamaisesti.

Etikkasäilöntäneitsyys meni! Puolet vettä, puolet etikkaa, ripaus suolaa, vähän pippureita, ja satsi voikukannuppuja.