tolkutonta tolkutusta tiistaityyliin

No voi ny luojatar. Joskus sitä tulee oikein pällistelemään omaa blogiaan että mitäs täällä oli. Sit muistaa, miksei käykään... Eikun. Ihan tosissaan jos hetken mukamas ollaan... Mitähän tänne tulin sanomaan. Oon ollu vähän hukassa. Pyörin tänään ruokatauolla kirpparilla, näköjään. Koskin kaikkea, näköjään. En tiennyt oikein mitä haluan. Kuvasti jotenkin hyvin koko sitä työpäivää; pallosin ja pallosin mutta.. öh? Sit taas mun sisällä läikkii kaikkea. Haluan sitä ja tätä ja tonne. Kun kumminkin oisin tässä jos vaan itekin sen hokaisin. Ja kun kysyn iteltäni asiasta nii selitystä riittää. Joo joo mä alotan sen läsnäolon ja sellasen ihan just, ku ny eka vaa... hetken haaveilen... Ja nyt ei muutenkaa viel voi, ku on kämppä nii sotkunen.. siivoon sit lähempänä kesää... sit ku rupeen tekee yrttihommeleita, sitten joo. Ootteks koskaa miettiny et täs maailmas on simarusinoita ja pallokaloja, tappajameduusoja, vaahtokarkkeja, kylpytakin sisäsaumoja ja kääntötakin piilopovitaskuja, dieselin hajuisia sateenkaarilätäköitä asfaltilla, kostunutta näkkileipää joka menee rullalle.... Nykyhetken sietämättömyys ja haavemaailmojen hempeys <3 onko niillä joku syyseuraussuhde mukamasolemas?