Voimaeläimet

Joskus olin aktiivisempi kyseisen teeman kanssa. Uneksin ja tutustuin ja ihmettelin, joskus varovaisesti kyselin. Nyt ovat jotenkin jääneet vähemmälle huomiolle ne.
Aihe nyt vaan nousi takaisin jostakin. Ja unessa kävin taas poimimassa hänen sulkiaan, vaikka yleensä näenkin vain sen katseen ja silmät, ja tiedän jo silloin, että joku tässä maailmassa katsoo perääni. Vaikkei kyllä helpolla päästä. Joudun joskus käymään hänen kanssaa mm pelon tunteita läpi. Että miksi se katse on niin läpitunkeva? Miksi katsot minua niin? Missä olin kun pupuja ja pörröisiä kavereita jaettiin voimaeläimiksi?

Ehkäpä nyt olisi ajankohtaista taas nojata varovaisesti paksujen sulkien sekaan. Kun on ilmassa jonkinmoista kriisiä, kuten oon irkissä höpelehtinyt ja jokusen pakanan kanssa ihan livenäkin.
En oikein tarkalleen tiedä, mistä on kyse. Koska tunnenhan minä itseni. Niin paljon on vaan päässyt muuttumaan niin lyhyellä aikavälillä, että pistää huimaamaan. Haaveet. Ja mielenterveyshäiriöt oireineen. Seksuaalisuus taas vaakalaudalla. Miten semmoisen mylläkän kanssa nyt sitten luovitaan eteenpäin? Kun se määränpää niin monelle matkalle on jo jalkojen alla. Pysähtyäkö pitäisi? Vai jatkaa tästä kohden toisaalle?

En vaihtaisi voimaeläintäni pois. Vaikkei olekaan pörröinen ja lutunen. Vaikkei olekaan eläin, jonka sielunmaisemaa konkreettisen käsiintuntuvan elämän puolelta tuntisin. Vaikka yhden tämän lajin edustajan olen kyllä nähnyt. Hänkin häkissä.
Mutta se katse. Ja minähän joskus pelkäsin silmiä.
Sain sitten ne rajuimmat.
Mutten vaihtaisi pois.

Haastan teidät, harvat lukijani, kurkottamaan voimaeläintenne puoleen tai pohtimaan muuten aiheita! :)