Perusteet hukassa taas, vai johtuuko se siitä että olen oman iän karttuessa hajotellut ne valmiit ja lähtenyt työläästä uutuusnollasta liikkeelle. (ja tätä kutsutaan kai pakanuudeksi..) Tosin ei vanhat kaavat kaadu kerralla. Se on sama kun fyysisen minänkin uusiutuminen, ellei vertaukseni ole ihan kuusesta kotoisin. Mikään solu, mikä minussa on, ei kai ole sama syntymästä kuolemaan. Veren punasolu elää 120 vuorokautta. Sitten se kuolee ja uusi syntyy tilalle toisaalla. Toisaalta jos kaikki miun punasolut kuolisi kerralla, ei Hulmis selviäisi elävänä siitä jotta pääsisi aloittamaan uusiutumista.
Siksi miekin elän vähän ristiaallokossa. Niin kuin on kipollinen lettutaikinaa, jota hämmentää vastapäivään rivakalla ranneliikkeellä kun nälkäkin on jo kova. Sitten kuulee että vastapäivään vatkaaminen tuottaa huonoa onnea. Vatkaussuuntaa vaihtaessa koko taikina aaltoaa ja kuohuaa ja mellakoi ennen kuin asettuu uuteen suuntaansa.
Vertasin ihteeni kipolliseen lettutaikinaa!
Kokeilkaa tekin. Myös mehua saa käyttää, tai merivettä. Kunhan sallii murrosaallot.
Kriisit. Traumat. Riidat, konflitkit.
Oliko joukossa lempparisanoja?
Nääh. En tykkää minäkään niistä. Mutta harjoittelen työsuhdettani niihin. Huokaistaan ja sanotaan yhteen ääneen tietäväisesti "...elämänkoulu", ja sit helpottaa hetkeksi :D
Lunta tuli ja täällä näyttää talvelta! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti