Enpäs muuten ennen ole äänestänyt. Aina ollu väärässä paikassa väärään aikaan. Tai alaikäinen. Ja siinä se mun kansalaisahkeruus onkin sitten ollut...
Tajuan politiikkaa niin vähän että sietäisi minulta jo siitä syystä riistää oikeus piirrellä lappuun numeroita ja kirkkoveneitä ja leiman vois laittaa ottaan tai pakaraan mut ei siihen lipukkeeseen.. No, en nyt tiedä. Mut hei -sainpahan kannattamani hepun jatkoon. Johtui kai mun äänestä yksinään. Se meinaan tuli ihan viime minuutilla. Piti vähän kaahata. Ja sit tuikee vaalisetä huikkas ovimiehelle et Nyt et sit kyl päästä tänne enää ketään, mistä jotenkin ymmärsin ettei ehkä minuukaa olis haluttu. Höm. Pääsinpä piirtämään numeron.
Nyt taas vähän tämmöinen ja tommoinen jakso elämässä. Että kuka mä oon? Olin tyttö, joka tykkäs hepoista. Ei ollut koskaan juonut alkoholia, ei kahvia. Ei maistanut tupakkaa. Ei pitänyt miehistä. Koskeakaan ei saanut, millään perusteella tai missään tilanteessa. Ei meikannut, ei Pukeutunut, ei tarvinnut mitään ja sit kumminkin kaikkea.
Nyt kuulostaa ihan vieraalta. Ja olin naisten kanssa. Pidin syksystä. Ei kynsilakkaa, ei hiusväriä. ja ah miten ihanaa oli sanoa, että "Minä En Ole KOSKAAN -"
Mitä on jäljellä enää tosta?
Kaikkea uutta. Uutta ja vanhaa ja jotain muuta. Vanhoista haaveistakin enää harva uppoaa. Harrastan Muutosta vaikka aina se onkin yhtä kamalaa kunnes lopulta ihanaa :D Ihan ku avantoon menis. Ja nyt se on vienyt minut pitkälle satamasta josta lähdin?
Niin pitkälle lähtösataman pieniltä vesiltä avomerelle, että olen pikkuhiljaa jo varmaan vesitasoaluksella ja pilvitaivaalla?
Yöpostauksen ihmeet!
Nyt alkaa Sofi Oksasen Liian lyhyt hame joka tuli lainaan Nannalta.
...jälleen suloinen sabotage...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti