Luvattoman ihanan makuisia haaveita

Eiks bloggaamisen pointti olekin, et poimitaan elämästä pari söpöä yksityiskohtaa, tehdään niistä julkisia, ja sit kuunnellaan kun muut luulee toisen elämän olevan sitä alusta loppuun asti?

Purkkitillipurr

Mie haluisin olla noitanainen hirsimökissä. Mie valmistaisin siirappia kuusenkerkistä, simaa voikukista, hoitavia öljyjä luonnon omista raaka-aineista ja käärisin ihteongittuja kaloja suuriin, maustaviin lehtiin, ja asettelisin nuotiolle aakean kiven päälle kypsymään.
Takapihalla rehottaisi valtaisat puskat raparperia. Niitä, mitä miun lapsuudessakin oli; raekuuro rei'itti jättimäiset lehdet. Se kirpakka maku, ja ne madot siellä mullassa.

Yrttiöljy, jossa on mäkikuismaa ja mesiangervoa.

Keittiö, voi se keittiö! Ikkunalaudalla olisi saviruukuissa mausteyrttejä. Basilikaa ja oreganoa ja minttuja. Kaiken kruunaisi ketjuilla katosta riippuvat vanhat padat. Parissakin rehottaisi varmaan muhea pusikko ruohosipulia. Siitä sitä voisi napata supertuoreena safkan päälle. Niin, ja tekisin tietty yrttivoita... Noms.
Marjapusikoita; vattua ja mustaviinimarjoja, kirsikkapuu ja omenoita tietenkin. Ja hirmuinen säilöntäralli syksyllä; mehua, hilloa, pakasteita ja marjajauhoja, kuivattuja ompunsiivuja.

Soulis olisi miun metsästäjämiäs. Veistelisi ihtelleen jousen ja tekisi jänissoppaa. Kuivalihaa kans, ja toisi mettästä aarteita aina palatessaan. Savustettua kalaa, erätaitoja, iskisi tarinaa nuotiolla ja kertoisi hölmöjä juttuja.

Niin. Voisin aina kutsua pakanoita kylään. Se olisi talo, ja maat, jonne olisi ihana tulla. Niitä paikkoja, missä saisi itkeä, nauraa, pelätä, rakastaa ja ihan sitä kaikkea. Juosta saunasta järveen. Pelastaa maailma mato-ongella, syvällisiä pohtien, kohomeditoiden.
Voisin kutsua kylään halukkaita ja mikäs sen parempi paikka terapoida elämää kuin perunamaa. Voisin auttaa ihmisiä. Saisin olla lähellä. Ja hei, kun tuutte niin mattopyykkiä ja mäntysuopaa sit riittää. Ja mansikanpoimintaa. Aitasta saa nukkumapaikan tilkkutäkkien ja huopien kera. Voisinpa viedä teiät sinne jo. Paitsi mielikuvasta voi saaha jo nyt kiinni, purr?

Täält meiän lenkkipoluilta helmikuinen kuva


Mut nyt.. Nyt meil on täs vuokrapätkä rivitalosta. Ja OMA piha!!
Koskaan ei oo miul näin ollut. Suunnittelen hullaantumista.

Mie ajattelin nyt jo kesällä treenata kaikkea keittiönoidalle välttämätöntä taitoa. Ei sit tarvi tyhjästä keksiä kun on se talo ja ne maat ja ne tilat. Tänään on multamylläyspäivä meiän kämpässä joka kulkee nimellä Kotikuoppa. Käytiin jättikierros kaupassa (hatunnosto pakanaurokselleni joka toi rinkallisen safkaa!:O) ja sieltä tarttu mukaan erilaisia siemeniä.
Ja noitafoorumi Hämmennyksen siemenkiertokirjekin tulee seuraavaks miulle.

Plääninä ois kevään&kesän edetessä tänne heitellä keittiönoitailujuttuja ja tartuttaa inspistä! ;D

Vuosi sitten

Maaliskuun kahdeskymmenes toinen päivä 2011, Hulmis on Heppaopistolla kämpillä ja tylsyyttään idlailee irkissä:

[18:32] hulmis Oli kämpillä Suuri Mieskeskustelu. Täällä on kaksi ihastunutta ja yksi irkkiin paennut ikisinkku
[18:33] cursarion eihän miehissä oo mitään keskusteltavaa
[18:33] hulmis paitsi sillon, kun niitä ei ole mailla halmeilla
[18:35] hulmis Oijoi. lähettäkää mulle mies tänne. Laadukas.
[18:35] cursarion ei sellasia oo
[18:36] vesku Ja harvemmin kotoa tullaan hakemaan :P

Hassua, tilasin itselleni miehen ja enpä arvannutkaan, mihin ilta meni :D

[18:43] hulmis Ehkä mäkin voisin ottaa suklaata, korvaa ...puutokset.
[18:45] kj__ hyvä korvike

Keskustelu sai hetkistä myöhemmin uuden käänteen;

[18:52] liiri Leiri-ilmo jätetty /o\
[18:53] hulmis Menee katsomaan -->

Kiinnostukseni leiristä heräsi... Miullahan oli plääninä täysin vapaa kesä. 21.4. alkava kesä.
21.4. alkoi jotain muutakin... Pakiksen kevätleiri :D

[18:58] hulmis Hei, leiri alkaa samana päivänä kun valmistun ja road trip alkaa

[19:22] hulmis Millasta noilla leireillä nyt sit oikein on?
[19:23] herrb siellä vaa ryypätään ja saunotaan
[19:24] herrb :x
[19:25] xepheid kai siellä pannaankin
[19:26] hulmis : D aijaaha
[19:26] herrb jostain syystä tekis mieli englannin lakuja
[19:26] herrb varmaa verenpaine taas ihan pohjalukemissa
[19:26] hulmis Mulla on rintsikat missä on niiden kuvia
[19:27] hulmis englanninlakujen siis
[19:27] herrb xD
[19:27] hulmis :D ole hyvä tiedosta
[19:27] herrb kiitän
[19:28] @Immortel mulla ei oo
[19:29] herrb hurm
[19:29] herrb en ees tiiä missä toi Jämsä on
[19:30] hulmis Jossain "keskellä suomea".. Eli.. Öö.
[19:31] xepheid http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4ms%C3%A4
[19:31] xepheid etelää tuo on :)̈́
[19:31] herrb no eihän tuo nyt niin helvetin persuksilla täältäpäin katottuna ookkaa

Tiedusteluni leireistä avasi valtaisan läjän yksityiskeskusteluja! Yksi niistä oli Souliksen.. Juteltiin muutama tunti, ja mokoma kysyi, mennäänkö kävelylle.

Jos joku kysyy kävelylle keskellä yötä keskelle mettää, se on jo liian ilmeistä ollakseen mitään pahaa, ja.. No.

Niin me nähtiin ensimmäisen kerran. :)

Se on hienoo!

Tässä jokusen päivän jo kypsytyshauduttelin sellaista ideaa, että josko sitä kirjoittaisi tänne Suuren Ikäpaasauksen -halvattu sentään ihmiset ja niiden "henkiset iät". Olen tässä nimittäin jokusen aikaa jo hillunut hyytelössä huuli pyöreänä kelakortin lukujen kanssa; olen syntynyt alle parikymmentä vuotta sitten. (Lukekaa: ikäkriisiä ollut päällä jo jonkin aikaa, ellei jopa kauemminkin)

Avataan (/jatketaan) sepustusta heti tästä miun lemppari-inhokki-sanonnasta: "Olen/hän on ikäistään kypsempi". Kai olette jo kuulleet, kun ruodin tuon sanonnan pystyyn?
Ensinnäkin, sinä verrataan. Jotta voisi sanoa, että tuo nyt on enemmän, kuin ikäisensä, niin pitäis voida määrittää, miten kypsiä saman ikäiset on. Ja miten sekin mitataan? Ja mitä on kypsyys? Miten pitkälle palvotaan omaa pisteytyskykyä, kun pienen otannan pohjalta ylistetään yhtä, koska kuviteltu keskiverto. Ja tässä keskiverto=tuntemattomat, joiden näkee tekevän sitä/tätä/tota.
Tää on ainakin tehnyt sitä/tätä/tota varsin epäkypsää ja järjetöntä. Mutta harvemmin niiden nähden, jotka mua niin kypsänä pitää :D Ei kai ne muuten kypsänä pitäisi?

"Kypsä" on muutenkin aika hedelmäis-vihanneksinen sana. Tuleeks teillekin siitä mieleen banaani?

Mut silti. Paasauksen jälkeenkään ei se oma luku jotenkin passaa. Ehkä se johtuu asenteista. Tässä kohtaan jotain, mikä ei nyt kulttuurijotenkin istu minuun. Tai tiedä sit, mistä se tulee?

Ehkä nyt miun sisimmäinen ja perimmäinen ongelma koko tässä asiassa onkin nyt sit vaan... että en osaa suhtautua oman pään tuotoksiin.
Miksi siellä läähätetään epäajankohtaisuuksien perään? Asioihin, joilla on vielä vuosia aikaa tulla osaksi elämääni?
Eikai asuntovelkaakaan voi edes vielä hommata?

Miksen mie nyt vaan liftaa eurooppaan, hankkiudu Afrikkaan vapaaehtoistyöhön tai nappaa pestiä rahtilaivalta, banaaninpakkaajana Brasiliassa?
Mene nuori nainen ja nuuski maailmaa.

Mut naisen aivo repii aina kahteen suuntaan :D Myöhemmin tää postaus tulee peilikuvana. Sillon siinä lukee:
"Miksen vaan mennyt enemmän, kun olin nuori. Ei ollut kissaa, koiraa, muksulaumaa, taloa, autoa, mökkiä ja maata, josta ei voi irrottautua."

Nyt mie vaan huokailen kun joku puoli minuu haluis jo kaikkea, mihin sitoutua :D Voi hyvä jumalatar. Kevätpäivää teillekin. Meen juomaan koffee ennen ku jäähtyy -->

Työmaalta kuvia!

Olen tehnyt viimeiset pari viikkoa mattoja.
Nyt viimein sain irroittaa ne kangaspuista... Oli ihanaa nähdä, mitä on tullut tehtyä! Tässä kuvia;

Mie en voi uskoa, että olen oikeasti tehnyt tuollaisen kuviomaton! :o Ihan kuin joku "mummunvanha". Tai käsityölehdestä. Huuuu

Liikaa mielessä -ja nyt myös blogissa! ;)

On alla mainittujen lisäksi toki myös muitakin juttuja, joita en vielä haluaisi ajatella niiden houkutuksesta huolimatta tai just sen takia...

Mutta leiri sentään on jo reilun kuukauden päästä! Viis viikkoa hei tästä päivästä eteenpäin ja sit alkaakin olla jo tosi kyseessä. Tosiperhoset ja valmistautuminen kuin suureenkin vaellukseen. Vaikka onhan se; leiritodellisuuden syövereihin ja hassuun satumaahan, joka on mahdollista kai vain tiettyjen olosuhteiden toteutuessa. Tyyliin että jos sinne oikeasti -töistä, tuloista, perheistä ja valtionkirkosta huolimatta- voitaisiinkin surutta muuttaa, koko porukka, niin jokunen viikko ja sieltä olisi jo kaikki kävelleet Euraan. (jopa Tippiksestä)
Mutta kun se on vain sen hetken, ne jokuset tanssitut ja transsitut ja valvotut, jopa nukutut yöt, niin se intensiivisyys säilyy, ja vielä jopa ihan hyppysissä. Pakanaverkon Salatut Elämät, Kauniit ja Rohkeat ja muut sisäiset Tunteet ja Tuoksut myllää omalla painollaan.

Miulla on hassu tapa, että odotan elämässä aina jotain tulevaa tapahtumaa, elämänvaihetta tai vaikka vuodenaikaa. Se ei poissulje sitä, että nauttisin nykyhetkestä. Jotenkin päinvastoin enemmänkin; en koskaan voisi heittäytyä nykyhetkeen, jollei menneisyydessä ja tulevaisuudessa olisi ankkureita. Vain silloin voin unohtaa ne ihaillakseni jääpuikkorivistöä kevätauringossa ja renkaiden alle viliseviä ajoradan katkoviivoja ja päihdyttävää vapauden tunnetta.
Mutta haaveillessani, etenkin leirimuotoisista tapahtumista tai vaikka matkailusta, rupean purkamaan etukäteisperhosia piinallisen yksityiskohtaisen pakkauslistan kirjoittelulla. Herkullisinta tässä yhtälössä on mielestäni se, etten tuolla listalla yleensäkään lopulta mitään edes tee. Paitsi löydän myöhemmin arkistoista (=pöydän alta) ja hymähdän lempeästi innostuneelle itselleni.

Kevätleirille, Pakanaverkon sellaiselle, vuonna 2012, jos Jumalattaremme meille suo, pakkaan näin ollen mukaan...
Hmm.. Ihomaaleja. Tosin ne on tällä hetkellä hukassa. Voi sitten diskodiskoa varten maalata naaman ja naapurit. Ruttiksen vaikka varsinaisesti sitä ei pakata. Siihen pakataan. Mutta korjaamolle on soitettu viime viikolla, että elvyttävät sen! Viimeinkin rahaa. Purr. Parhaassa tapauksessa Kesä2012-maalattuun pakuun on pakkautunut 5.4. torstaina Hulmiksen molemmin puolin Soulis ja Terra. *jännityskipinöintiä*
Alkoholia! Tai siis, Kimble, piti sanomani... Tää ja tuo ja tää ihana hame Koska saan olla naisellinen ja pukeutua vahingossa intianbasaariin jos siltä tuntuu.
Om nom, nom? Jotain ruokaa, jota voisi nuotiolla lämmittää. Perusmakkarat on kyllä siitä käteviä, että mikäli nuotiota huudatetaan roviona yötä päivää, kelpaa ne myös ns kainalonlämpöisinä.

odotanko leiriä ehkä jopa jo vähän liikaa..?
No, kuten tässä mainittua;

Hulmis sanoo
kirjottelen blogiin just leirihöpinää xD
Terra H sanoo
sano kun on valmis :3
Hulmis sanoo
Joo
vieläki jatkuu xD
teen pakkauslistaa sinne xD
Terra H sanoo
"Rommia, viiniä, siideriä..."
Hulmis sanoo
ihanaa ku on oma blogi nii ei voi kukaa syyttää et vien foorumilta turhaa tilaa laskemalla ääneen montako puhdasta pikkaria menee rinkkaan leiriä varten! :'D
Terra H sanoo
xDD

Alttarillisuus

Hei hoi miulla on sellainen nykyään! Voi kyllä. Olen vapaa tällä hetkellä kaikista mahdollisista haittaeliöistä, joiden vuoksi sitä ei voisi ikkunansa alle pykätä. Niitä tunnetusti ovat mm lemmikit, kämppikset, porukat, pakananpoikaset, naapurit ja paikalla jostain syystä ravaavat tiukat kristityt. Pitää nyt ottaa ilo irti tästä ja polttaa mahdollisimman usein kynttilöitä, joissa kenenkään käpälät ei heilu, säilyttää siinä ties mitä hajoavaa ja herkkää, jota kukaan ei riko, ja vaikka hiekkakippoja joita kukaan ei tulkitse lisäkäymälöikseen ja potentiaaliseksi ruuaksi. Tai saatananpalvonnaksi.

Mutta tuosta alttarillisuudesta piti ylpeänä julistaa siksikin, ettei minulla ennen ole moista ollut, ja siksi, että hain siihen tänään sesonkihilpettä. Pajunoksia! Pystytin ne vesipurnukkaan, jospa tekisivät lehtiä.. :3
Niissä on kissatkin. Jos on ihan hiljaa, voi kuulla niiden kehräävän pienellä falsettiäänellä...

Itseasiassa kesällä, Rutukalla kun ajeltiin, alkoi siihen kojelaudalle muodostua löydöskertymää. Oli sammalta ja sulkia ja kiviä ja katonpala. Sitä ruvettiin kutsumaan puolivitsillä tuttavallisesti "matka-alttariksi" -varsinkin kun se lähti kasvamaan tuhkakupin ympärille. Mutta eiköhän se jotain sellaista ollutkin. Kristalli vain uupui ;D


Nyt mie sit viimein olen Vakavastiotettava pakana. Kun sitähän voi olla vaan jos on pystyttänyt alttarin.
Ei, älkää uskoko mua. Ensinnäkin alttarit nyt on niin mainstream että elkää vaan sellasta tehkö jos ei vielä ole. Ja toisekseen; "vakavastiotettavuus" tavoitteena... Hmm.. No, kai se toimii joillekin.

Tällä tekstillä hain Pakiksen jäseneksi juuri kolme minuuttia sitten:

Ensinnäkin siksi, että uskonnollisen ajatusmaailmani rajaaminen jäsenhakulomakkeeseen vaikuttaa varsin haasteelliselta tehtävältä, sillä copy-pastettavat pyhät tekstit ja uskontunnustukset uupuvat täysin. Ajatusmaailmani on jatkuvassa muutoksessa, joten kaikki, mitä tähän tarkemmin rajaan, on jo vuoden kuluttua vanhentunutta tietoa.
En yksinkertaisesti sovi mihinkään valtauskonnoista, vaan tipun kirjavaan sakkiin mukavan väljän "pakana" -sanan alle. Siellä seikkailen varsin eklektisesti.
Minulle pakanuuden harjoittaminen on käytännön elämää; vaikuttamista polkuun, jolla kuljen. Sen ymmärtämistä, että elämäni on täysin omissa käsissäni, ja haasteet matkallani ovat jotain, mitä siinä kuuluukin olla. En ole olosuhteiden uhri, vaan rakentamassa jotain kaunista.
Minulla on jonkinlainen uudestisyntymiskäsitys; se on hajanainen ja omiin tulkintoihin räätälöity ja sovitettu. Voimaeläimiä on ollut mukana lapsesta saakka, ja osa on jo elämänvaiheiden myötä kadonnut mailleen ja mereen. Koen kaiken elämän olevan pyhää. Pakanallisten piirteiden eriyttäminen luonteenpiirteistäni ja elämäntavoista on jokseenkin mahdotonta, ne on niin pitkälle sulautuneet yhteen.
Pakanat, joita olen tavannut, tuntuvat lajitovereilta. Uskoisin sopivani hyvin Pakanaverkkoon :)