Luvattoman ihanan makuisia haaveita

Eiks bloggaamisen pointti olekin, et poimitaan elämästä pari söpöä yksityiskohtaa, tehdään niistä julkisia, ja sit kuunnellaan kun muut luulee toisen elämän olevan sitä alusta loppuun asti?

Purkkitillipurr

Mie haluisin olla noitanainen hirsimökissä. Mie valmistaisin siirappia kuusenkerkistä, simaa voikukista, hoitavia öljyjä luonnon omista raaka-aineista ja käärisin ihteongittuja kaloja suuriin, maustaviin lehtiin, ja asettelisin nuotiolle aakean kiven päälle kypsymään.
Takapihalla rehottaisi valtaisat puskat raparperia. Niitä, mitä miun lapsuudessakin oli; raekuuro rei'itti jättimäiset lehdet. Se kirpakka maku, ja ne madot siellä mullassa.

Yrttiöljy, jossa on mäkikuismaa ja mesiangervoa.

Keittiö, voi se keittiö! Ikkunalaudalla olisi saviruukuissa mausteyrttejä. Basilikaa ja oreganoa ja minttuja. Kaiken kruunaisi ketjuilla katosta riippuvat vanhat padat. Parissakin rehottaisi varmaan muhea pusikko ruohosipulia. Siitä sitä voisi napata supertuoreena safkan päälle. Niin, ja tekisin tietty yrttivoita... Noms.
Marjapusikoita; vattua ja mustaviinimarjoja, kirsikkapuu ja omenoita tietenkin. Ja hirmuinen säilöntäralli syksyllä; mehua, hilloa, pakasteita ja marjajauhoja, kuivattuja ompunsiivuja.

Soulis olisi miun metsästäjämiäs. Veistelisi ihtelleen jousen ja tekisi jänissoppaa. Kuivalihaa kans, ja toisi mettästä aarteita aina palatessaan. Savustettua kalaa, erätaitoja, iskisi tarinaa nuotiolla ja kertoisi hölmöjä juttuja.

Niin. Voisin aina kutsua pakanoita kylään. Se olisi talo, ja maat, jonne olisi ihana tulla. Niitä paikkoja, missä saisi itkeä, nauraa, pelätä, rakastaa ja ihan sitä kaikkea. Juosta saunasta järveen. Pelastaa maailma mato-ongella, syvällisiä pohtien, kohomeditoiden.
Voisin kutsua kylään halukkaita ja mikäs sen parempi paikka terapoida elämää kuin perunamaa. Voisin auttaa ihmisiä. Saisin olla lähellä. Ja hei, kun tuutte niin mattopyykkiä ja mäntysuopaa sit riittää. Ja mansikanpoimintaa. Aitasta saa nukkumapaikan tilkkutäkkien ja huopien kera. Voisinpa viedä teiät sinne jo. Paitsi mielikuvasta voi saaha jo nyt kiinni, purr?

Täält meiän lenkkipoluilta helmikuinen kuva


Mut nyt.. Nyt meil on täs vuokrapätkä rivitalosta. Ja OMA piha!!
Koskaan ei oo miul näin ollut. Suunnittelen hullaantumista.

Mie ajattelin nyt jo kesällä treenata kaikkea keittiönoidalle välttämätöntä taitoa. Ei sit tarvi tyhjästä keksiä kun on se talo ja ne maat ja ne tilat. Tänään on multamylläyspäivä meiän kämpässä joka kulkee nimellä Kotikuoppa. Käytiin jättikierros kaupassa (hatunnosto pakanaurokselleni joka toi rinkallisen safkaa!:O) ja sieltä tarttu mukaan erilaisia siemeniä.
Ja noitafoorumi Hämmennyksen siemenkiertokirjekin tulee seuraavaks miulle.

Plääninä ois kevään&kesän edetessä tänne heitellä keittiönoitailujuttuja ja tartuttaa inspistä! ;D