Voikukkasiman resepti + muuta hilpettä

Siinä ylläolevassa kuvassa se resepti olis. Mahtaako saada tuosta kyllin ison, että näkee jopa mitä siinä lukee? No, kumminkin. Paukutin ton rakkaalla flowmasiinillä joskus talvella kun odotin voikukka-aikaa. Autenttinen ja aito köökkinoitaresepti -sisältää jopa kirjoitusvirheet. Pärjäilkää sen kanssa... :---D

Voikukkien keräämisestä... Käytännön pippelitietoa! Elikäs.
Vaikka varsin harva tajuaa hyödyntää kotimaista jokanurkankukkaamme keittiössä, voit olla silti varma, ettet ole keltaisen kullan kimpussa yksin. Pieni musta ötökkä on siellä kyllä. ja hänen kaverinsa, pari veljeä ja serkkua. Etenkin varjoisella säällä. Poimi voikukkasi siis silloin, kun auringonvalo osuu suoraan niihin; näin saaliisi ötökkäpitoisuus on melko matala. Vaikka niin vaan tänäänkin, kun paahteesta keräsin, nipustani rapsahti heti kotosalla kolme leppäkerttua ja riittävän iso lude.

[to be continued, meen mölökauppaan! (=maitoa ostamaan, spontaanisti)]
[välissä on kulunut vuorokausi, tapahtunut on mm. öinen mato-onki, auton hyytyminen tielle bensanvähyyden seurauksena, nokkosrallia jälleen kerran...]

Olikohan mulla muuta ötökkäfilosofiaa.. no, suosittelen kaikkia voikukan ystäviä varautumaan siihen, että tämä projekti tuo lentäviä, vipeltäviä ja muuten vaan surraavia olioita kyökkiisi.

Voikukka on niin yleinen otus, että sen keräyspaikan suhteen saa olla nirso. Takapihasi on todennäköisesti ihan hyvä paikka. Ja riippuu toki, mitä teet kukilla, joita keräät -seppelemateriaaliahan voi ottaa mistä vaan. Mie hain hakkuuaukealta ja mettäpuron laidasta simakukat.

Kerätessäsi varaudu siihen, että varsinainen urakka on vasta edessäpäin, kun palaat kotiisi. Kerää suurinpiirtein kaksi sellaista nippua, joita ei saa yhden käden otteella pidettyä kasassa. Sitten ota mukava asento, nosta ämpäri eteesi, ja aloita erottelu; keltanen kippoon, vihreä poistokasaan. Tehokkaimmaksi tavaksi totesin vain kaivella keskeltäpäin kynnellä. (Toimenpiteen aikana myös irkkasin, ruutu täynnä ötököitä). Aluksi sormet muuttuvat keltaisiksi, sitten mustiksi D:
Kuulemma vihreät osat kitkeröittävät siman.
Erottelu vie aikansa. Suosittelen siinä etenemään ihan rennolla asenteella ja miettimään keltaisia asioita, ja ihmisparkoja, joille aiot koemaistattaa simaasi, kun se joskus valmistuu.

Siman tekoon tarvitaan ämpäriä, kattilaa, hiivaa ja sitruunaa. Sokeria ja siirappia myös hirvee läjä. Tarkemmat tiedot tossa reseptikuvassa. Tosiaan, muutama lisäys vielä; hiivaa tosiaan vaan sellanen herneen kokonen nokare. (No, mä laitoin enemmän, mut teiän ei tartti. Tuorehiivaa vaan on niin ihana murskailla sormien välissä.) Ja olen tehnyt sen kyllä niin, että kun on ainekset kattilassa keitellyt, kippaan ne suoraan ämpäriin. Sitten kylmää vettä päälle sen verran, että seos alkaa olla kädenlämpöistä (muista sekoittaa), ja sitten hiiva kyytiin, ja joku paikallislehti ämpärin päälle, ja näpit irti keitoksestasi. Pullotus joskus 12-24h päästä keitostapahtumista, ja sit vaan pullot kylmään odottamaan rusinoiden kohoamista.

Onnea matkaan! Kyselkää jos unohdin jotain oleellista, tai haluatte tietää kengännumeroni.

Pääskyset nähty eilen. (19.5) Hyvää kesää!

P.S. mikäli et saa ylimmän kuvan ohjeesta selvää, käy täällä, mistä se on alunperin pöllitty: Voikukkasima. Kuvassa on myös toinen resepti, se on kirjasta. Siinä se lähde lukee reseptin alla muistaakseni.

Voikukkasima

Alkaa rusinat nousta pintaan!

Sotasimaa :3

Nokkospäivä

Nokkosia!
Mikään ei ole niin hypersuperextratriplaihme kuin nokkonen!
Tässä kuvakertomuksena päivän ja illan tapahtumia teeman ympäriltä...

Tässäpä joku yrttihirmu vetää pitkin mettänpohjaa. Aseina biohajoava töistäkössitty pussi, grillipihdit ja oksasakset. Toimii.

Ja tässä sotasaalis on siirretty keittiöön. Sitä oli suhteellisen paljon.

Näin tätä käsitellään ammattitaitoisin ottein.. No e ny, mutta.. toimii.

Ryöppäystoimipiste. Eli sehän tapahtuu kuumentamalla kattilallinen vettä kiehuvaksi ja nokkosia dippailemalla. Eivät sitten enää pure...

Ryöpättyä nokkosta siivilässä:

Ryöppääntyvät nokkoset kattilassa:

Soulis sörssäsi nokkoset Magic Bulletilla. Yeah! Voi ne survoa millä vaan sauvasekottimella tai yleiskoneella ymsymsymsmysmymsyms.

Soulis tajusi ottaa sörssöstä mehua talteen. Purnukka kulkee nimellä Nokkos-Yty

Tässä nää alkaa olla aika kasassa.

Päivän tuotokset! Ytymehu varmaan tulee ryystettyä tässä yleisen elinvoiman tavoittamiseksi, ja nokkosboksit menee pakkaseen odottelemaan talven spontaania nokkoslettuhetkea. (esim palkintona onnistuneesta verenluovutuksesta, hemoglobiinin nostatukseen.) Nokkonen sisältää hyvät määrät rautaa ja kaiken maailman vitamiineja.

Talteenotetut ryöppäysliemet. Niitä ajattelin käyttää hiusten huuhteluun (kun ei Soulis ole kilpailemassa sattuneesta syystä hiushoidoista). Hyvän väristä litkua.

Tulossa myös voikukkapostaus :) Niistä oon jo täällä kokkaillu simaa, nuppusäilökkeitä ja tiäs mitä tulee vielä tapahtumaan noin monipuolisen kasvin äärellä.

Kyökkinoita is happy happy happy!

Okei, toi nyt ehkä vähän kuulostaa viherhomoilulta jos sitä alkaa selittää joten en selitä :D No selitän mä kumminkin, oon patologinen selittäjä, tekstii vaan tulee ja mitään ei maha sille kukaan. Minäkään.
No se on viherjauho.
Joo, mä tiedän.
Ei nimi hiestä parannu jollei jotain piestä! Ei se mennyt noin, eihän..?
Tossa menee pihatärhtimöä eli vesiheinää. Miniminiminisilpuksi (kuivattua kasvia) ja sit silppusin nokkostakin minipieneksi. Sit pölyt sekasin samaan satsiin, sekotusta villinä, ja tadaa. Jokaruuan mauton mutta tappava tehosatsi on valaamis. Kyseisestä jauhosta, etenkin jos siinä on sitä kuuluisaa Nokkosta, elimistö saa kaiken, mitä elääkseen tarvitsee, paitsi seksiä. Ja selibaatissakin voi kai elää.
Tässä the making of viherjauhe:

"Hei muru?"
"Niin?"
"Me ei taideta saunoo tänään."

Tässä paistan maitohorsmaa.. ei saa nauraa. Mieto kiva maku! Ilmasta safkaa!

Siinä valmis tuotos kera minihaarukan. Ollaanpas sitä nyt, ai että.

Kuivasin rentukan kukkia. Myrkyllinen kasvi, joskin kai syötävä ryöpättynä... Kuka ryöppää kasveja, eiks se oo vähän semmonen sienijuttu...? No, en tiedä. Älkää ny vaan syökö tota.
Mutta liiskattuna tuo kukka näyttää tosi hyvältä. Siitä tulee ohuen ohuen ohut ja onnistunut. Rentukka on se kaveri, joka kasvaa ojassa ja kuolee maljakossa ja nippuna narisee kukkamaisesti.

Etikkasäilöntäneitsyys meni! Puolet vettä, puolet etikkaa, ripaus suolaa, vähän pippureita, ja satsi voikukannuppuja.

Taustalla tapahtuu :D

Rämppäsin taas tätä Pakanaverkon kevätleiriltä otettua videota. Rummutusta ja taustalla tapahtuu...




Ei ton jälkeen ole aivot olleet ennallaan :--D Jokin taustalla tulia heiluttava oli pukeutuneena kehooni

Valkoiset hevoset (Saga Simelius-Nieminen)

Tätä olen tässä viime iltoina ahminut. Teen tästä lainauksia kun en tänään osaa tulkita itseäni kirjalliseen muotoon.


"Kun olemme päättäneet ryhtyä aloittamaan henkisen kasvun, tulemme surulliseksi. Ihmettelemme miksi, sillä kaikkihan on hyvin? Ongelmana on, kun menemme rajoille, ovien taakse, niin sieltä nousee esiin esim tapahtumia lapsuudesta. Silloin syytämme jotain toista, olemme vihaisia hänelle. Tai emme uskalla ilmaista tunteitamme. Anna itsellesi LUPA ILMAISTA TUNTEESI niillä keinoilla, joilla se tulee esiin ja muuta tarinasi myöhemmin positiiviseksi kokemukseksi. "


"Miksi on vaikeaa olla oman elämänsä johtaja? Jack sanoi tästä asiasta näin, "Koska et voi syyttää ketään/mitään mistään". Se, ettei voi enää kohdistaa kehenkään toiseen tai mihinkään asiaan vetoomusta omista epäonnistumisistaan, tekee ihmisen olon yksinäiseksi. Tuntuu turvalliselta, kun on joku, ketä syyttää kaikista onnettomuuksistaan, kun ei tarvitse vastata itsetään. Kun voi nauraa presidentin huonoutta , haukkua eduskuntaa, parjata naapuriaan tai syyttää edes yhteiskuntaa, jos ei muita."


"parhaimpia kouluttajiamme ovat onnettomuutemme, raiskaajamme ja kiusaajamme. Mitä ihmiset sitten tarvitsevat? He tarvitsevat kykyä ilmaista tunteitaan ja jakaa tämä ilmaisu toisten kanssa. Anna itsellesi lupa ilmaista tunteesi niillä keinoilla, joilla se tulee esiin. Anna itsellesi vapautus."

"Tässä elämänkoulussa ´lunttaaminen´ koituu vain omaksi tappiokseni. Voin pettää sillä muita, mutten omaa sisäistä tietoani. Aivan niin kuin nainen ei voi olla "vähän raskaana", minäkään en voi olla "vähän rehellinen". Sitä joko on tai ei -rehellinen itselleen."

tolkutonta tolkutusta tiistaityyliin

No voi ny luojatar. Joskus sitä tulee oikein pällistelemään omaa blogiaan että mitäs täällä oli. Sit muistaa, miksei käykään... Eikun. Ihan tosissaan jos hetken mukamas ollaan... Mitähän tänne tulin sanomaan. Oon ollu vähän hukassa. Pyörin tänään ruokatauolla kirpparilla, näköjään. Koskin kaikkea, näköjään. En tiennyt oikein mitä haluan. Kuvasti jotenkin hyvin koko sitä työpäivää; pallosin ja pallosin mutta.. öh? Sit taas mun sisällä läikkii kaikkea. Haluan sitä ja tätä ja tonne. Kun kumminkin oisin tässä jos vaan itekin sen hokaisin. Ja kun kysyn iteltäni asiasta nii selitystä riittää. Joo joo mä alotan sen läsnäolon ja sellasen ihan just, ku ny eka vaa... hetken haaveilen... Ja nyt ei muutenkaa viel voi, ku on kämppä nii sotkunen.. siivoon sit lähempänä kesää... sit ku rupeen tekee yrttihommeleita, sitten joo. Ootteks koskaa miettiny et täs maailmas on simarusinoita ja pallokaloja, tappajameduusoja, vaahtokarkkeja, kylpytakin sisäsaumoja ja kääntötakin piilopovitaskuja, dieselin hajuisia sateenkaarilätäköitä asfaltilla, kostunutta näkkileipää joka menee rullalle.... Nykyhetken sietämättömyys ja haavemaailmojen hempeys <3 onko niillä joku syyseuraussuhde mukamasolemas?