Nurkan takaa. Yllättäen. Ja se lentäääää!
Arkitodellisuuden kohtaaminen on ollut hankalaa. Eikä pelkästään miulle, mie tiedän murut että se on kamalaa :( Olemme kaukana toisistamme, enimmäkseen.
Olisin niin mieluusti siellä halipallon keskellä yhä.
Aikakäsite venyy. Aivot paukkuu. Oon pyöritelly poita (narut, pallot, mustelmat) jotta saisin kehotasolla itteni kahden maailman välistä takaisin tänne, missä on duunit ja verot ja kaipuuta lajitovereihin.
Tai jonnekin.
Tai jotakin.
Koin leirillä elämäni ekat transsihetket. Transsitanssit. Se oli upeaa. En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa, ja varmaan kun aivot tästä asettuu takaisin "arkijärkeen", kirjoittelen tännekin. Miulla on pakanalukijoita ja ainakin elän siinä uskossa että niitä kiinnostaa ^^ Ja Voxiinkin (Pakanaverkon lehti) oli toivottu jotain juttua.
Kun nyt saa itsensä palautumaan.
Joskus jokunen vuosi sitten erään henkilön kanssa tehdessäni magiatyöskentelyä (vähän wiccampaa silloin, mutta tosi eklektistä kehämeininkiä), meillä oli tapana tehdä maadoitusletut. Muistelen lämmöllä niitä hetkiä kun kiherrettiin keittiössä, energia noussu päähän, oltiin ihan muissa maailmoissa. Mutta se, miten tehokkaasti keittiössä touhuaminen puhutteli arkiminää ja palautti takaisin siihen normitilaan, ja se syöminenkin vielä. Olin alkuun pientenkin rituaalien/energiannostatusten jälkeen todella hyytynyt. Valahdin maahan hetkeksi aina ennen kuin jaksoin edes kynttilöitä pois siivota.
Noina aikoina opin maadoittumisen peruskäsitteet. Mielikuvat (istutaan ja kuvitellaan juuret alas maahan jne) ja käytännön toimet (lettujen vatkaus ja paistaminen/polttaminen, syöminen, keinuminen jne).
Mutta kuinka moni meistä sitä säännöllisesti treenaa! :D
Varsinkin kun vastaaviin vireystiloihin / pakanuuden harjoittamiseen en ole pitkiin aikoihin kurkotellut. Ja vaikea sitä on verrata missä on menty milloinkin.
Mutta nyt pitäis varmaan jatkaa maadoitusharjoituksia.
Lämpimästi myös suosittelen muille.
Leirin joukkoenergia oli valtava. Siellä mentiin valtaisan aallon harjalla, oli yhteenkuuluvuutta, tietoisuutta, nuotiota ja saunaa, laulua, liikettä, ääntä, tunteiden avointa osoittamista. Peruselementtejä ja pitkän viikonlopun yli psyykeen täydellinen lepo ja toisaalta haaste.
Nyt olen takaisin tässä mistä näennäisesti lähdin.
Kangaspuilla on punavihertävä matto, jonka joku mummo tilasi.
Työkaverit naureskelee, kertoilee pääsiäisjuttuja.. Mitä joi, mitä muistaa. Kuka sai ja keneltä. No miksikö,s itä ei tiedetä.
Sain tänään melkoisen hepulin radiojuontajaa kohtaan. Vai oliko se eilen?
Se oli jotenkin ihan liian toisesta maailmasta.
olen kirjoittanut ihan hirveästi. Analyyttinen arkiminä haluais mainostaa, montako sivua, mutta se ei ole laskenut sitä.
Ehkä mie syön jotain tässä välissä vaan. Otin jo melkeinkaksi siideriä, tuskin muutoin heittäisin tekstiä tälleen vaan nettiin tarkistelematta :D
Etenkin kun tiedän että leiri herätteli meissä kaikissa käsittelemättömiä tunteita, kohdattavia asenteita ja tilanteita.
Toivon kaikille kaikkea hyvää.
Leiri oli ikimuistoinen. Jatkan selittelyä taas, kun jatkan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti