Hän kuuntelee hiljaisuutta Tippsundin leirikeskuksen yhteistiloissa.
Jos hän näkisi haamumme, ja ehkä näkeekin, hän kokisi ympärillään liikettä ja kuulisi itkua ja naurua ja tuskan huutoja.
Tuijottaisi rävähtämättä eteensä kun psyykkisten kuorten kerho sulautuisi voinokareen tavoin pannulla, syleilisi.
Saisi varmaan pallon päähänsä kerran tai pari tai viisitoista.
Ehkä olisi sellaista olla jalkapallisti.
(Radiossa sanoivat tänään jalkapallisti, ei kai tollasta voi edes itte keksiä?)
Palaudun.
Jotta tiedätte,
hengitän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti