tiistai 20. maaliskuuta 2012

Se on hienoo!

Tässä jokusen päivän jo kypsytyshauduttelin sellaista ideaa, että josko sitä kirjoittaisi tänne Suuren Ikäpaasauksen -halvattu sentään ihmiset ja niiden "henkiset iät". Olen tässä nimittäin jokusen aikaa jo hillunut hyytelössä huuli pyöreänä kelakortin lukujen kanssa; olen syntynyt alle parikymmentä vuotta sitten. (Lukekaa: ikäkriisiä ollut päällä jo jonkin aikaa, ellei jopa kauemminkin)

Avataan (/jatketaan) sepustusta heti tästä miun lemppari-inhokki-sanonnasta: "Olen/hän on ikäistään kypsempi". Kai olette jo kuulleet, kun ruodin tuon sanonnan pystyyn?
Ensinnäkin, sinä verrataan. Jotta voisi sanoa, että tuo nyt on enemmän, kuin ikäisensä, niin pitäis voida määrittää, miten kypsiä saman ikäiset on. Ja miten sekin mitataan? Ja mitä on kypsyys? Miten pitkälle palvotaan omaa pisteytyskykyä, kun pienen otannan pohjalta ylistetään yhtä, koska kuviteltu keskiverto. Ja tässä keskiverto=tuntemattomat, joiden näkee tekevän sitä/tätä/tota.
Tää on ainakin tehnyt sitä/tätä/tota varsin epäkypsää ja järjetöntä. Mutta harvemmin niiden nähden, jotka mua niin kypsänä pitää :D Ei kai ne muuten kypsänä pitäisi?

"Kypsä" on muutenkin aika hedelmäis-vihanneksinen sana. Tuleeks teillekin siitä mieleen banaani?

Mut silti. Paasauksen jälkeenkään ei se oma luku jotenkin passaa. Ehkä se johtuu asenteista. Tässä kohtaan jotain, mikä ei nyt kulttuurijotenkin istu minuun. Tai tiedä sit, mistä se tulee?

Ehkä nyt miun sisimmäinen ja perimmäinen ongelma koko tässä asiassa onkin nyt sit vaan... että en osaa suhtautua oman pään tuotoksiin.
Miksi siellä läähätetään epäajankohtaisuuksien perään? Asioihin, joilla on vielä vuosia aikaa tulla osaksi elämääni?
Eikai asuntovelkaakaan voi edes vielä hommata?

Miksen mie nyt vaan liftaa eurooppaan, hankkiudu Afrikkaan vapaaehtoistyöhön tai nappaa pestiä rahtilaivalta, banaaninpakkaajana Brasiliassa?
Mene nuori nainen ja nuuski maailmaa.

Mut naisen aivo repii aina kahteen suuntaan :D Myöhemmin tää postaus tulee peilikuvana. Sillon siinä lukee:
"Miksen vaan mennyt enemmän, kun olin nuori. Ei ollut kissaa, koiraa, muksulaumaa, taloa, autoa, mökkiä ja maata, josta ei voi irrottautua."

Nyt mie vaan huokailen kun joku puoli minuu haluis jo kaikkea, mihin sitoutua :D Voi hyvä jumalatar. Kevätpäivää teillekin. Meen juomaan koffee ennen ku jäähtyy -->

2 kommenttia:

  1. On siinä sitä miettimistä! Riittää koko elämän ajaksi sanoisin näin hhhmmm... hieman kypsempänä banaanina:))

    VastaaPoista
  2. Aivojen satunnaisgeneraattoriosasto leipoo aina näitä ikuisuuskysymyksiä pohdittaviksi :P

    VastaaPoista