Hei hoi miulla on sellainen nykyään! Voi kyllä. Olen vapaa tällä hetkellä kaikista mahdollisista haittaeliöistä, joiden vuoksi sitä ei voisi ikkunansa alle pykätä. Niitä tunnetusti ovat mm lemmikit, kämppikset, porukat, pakananpoikaset, naapurit ja paikalla jostain syystä ravaavat tiukat kristityt. Pitää nyt ottaa ilo irti tästä ja polttaa mahdollisimman usein kynttilöitä, joissa kenenkään käpälät ei heilu, säilyttää siinä ties mitä hajoavaa ja herkkää, jota kukaan ei riko, ja vaikka hiekkakippoja joita kukaan ei tulkitse lisäkäymälöikseen ja potentiaaliseksi ruuaksi. Tai saatananpalvonnaksi.
Mutta tuosta alttarillisuudesta piti ylpeänä julistaa siksikin, ettei minulla ennen ole moista ollut, ja siksi, että hain siihen tänään sesonkihilpettä. Pajunoksia! Pystytin ne vesipurnukkaan, jospa tekisivät lehtiä.. :3
Niissä on kissatkin. Jos on ihan hiljaa, voi kuulla niiden kehräävän pienellä falsettiäänellä...
Itseasiassa kesällä, Rutukalla kun ajeltiin, alkoi siihen kojelaudalle muodostua löydöskertymää. Oli sammalta ja sulkia ja kiviä ja katonpala. Sitä ruvettiin kutsumaan puolivitsillä tuttavallisesti "matka-alttariksi" -varsinkin kun se lähti kasvamaan tuhkakupin ympärille. Mutta eiköhän se jotain sellaista ollutkin. Kristalli vain uupui ;D
Nyt mie sit viimein olen Vakavastiotettava pakana. Kun sitähän voi olla vaan jos on pystyttänyt alttarin.
Ei, älkää uskoko mua. Ensinnäkin alttarit nyt on niin mainstream että elkää vaan sellasta tehkö jos ei vielä ole. Ja toisekseen; "vakavastiotettavuus" tavoitteena... Hmm.. No, kai se toimii joillekin.
Vai olet sie nykyisin vakavastiotettava: D :D Suloista <3
VastaaPoistaOnnea alttarille!
Mhihi, mie ensin ihan häkeltyneenä katsoin että mikä kommenttiryöppy blogiin on tullut, mutta sie olitkin innostunu tänne vastailemaan :)
PoistaMie puolestanu viljelen vastahöpinät tähän yhteen ja samaan kohtaan niin eivät karkaa maailman ääriin.
Hyvä että tykkäät kynttilästä! Se oli muuten kaiketi oliivipurkki, johon sen rakensin (sitä kuumakestävyyttä kun pohdittiin)
Ja ihonmaalaus määgisenä työskentelynä oli mullakin joku vahinkokeksintö (tosin varsin hyvä). Mutta nyt kun mietin niin eihän sitä ihan miun nimiin raaski patentoida... Eikös sitä kaikki aboriginaaliheimotkin ole tehneet rituaalimaalauksineen. Mutta sangen voimakkaaksi havaittu, vaikka suomen pakanaskenessä vähemmän huomiota saanut, keino erilaisten juttujen käsittelyyn.
Mitäs muuta... leirileirileirillä nähdään! :):) Ja jatkohöpistään siellä mitä nyt tästä uupuu.
(kyllä, olen vakavastiotettava ;) *ryhdistäytyy täyteen sataan kyyteenkymmeneen mittayksikköön*
Juu, mä usein luen syötteen jälkikäteen ja vastaan kaikkiin joihin on jotain kommentoitavaa. Itsekin olen aina ihan innoissani jos joku viitsii mun blogiin jotain kommentoida:) *vinkvink*
VastaaPoistaOkei, en sitten taida uskalla alkaa polttamaan sitä. Mutta se on kyllä niin söpö ettei sita taida muutenkaan raaskia polttaa. Koristeena se säilyy pidempään ja tuottaa iloa muillekin kun ovat huomanneet sen mun alttarillani.
Tuo on totta! En tullut edes ajatelleeksi sitä että toki kaikki alkuperäisheinmot ovat käyttäneet/käyttävät yhä kaikenlaista itsensäkoristelua maagisessa työskentelyssään. Tuo että otat leirille mukaan värit kiehtoo minuakin. Jospa siellä voisi tehdä jonkun jutun niillä?
Juu, nähdään, nähdään leirileirillä:))
Tehdään maalimaali juttujuttuja! :):) Mhihii. Mie oon muidenkin pakanoiden kanssa puhunut jo että maalamaalataanko ja moni on ollut kiinnostunut. Siitä vois saada aika jännyyksiä aikaiseksi.
PoistaEnkä miekään tajunnut ennen tätä keskustelua täs blogissa ajatella, että niin -eihän tää ole uusi juttu ollenkaan.
Ja en ole tajunnut, että siulla on blogi! :O Menen heti tarkastelemaan. Jos se siis kai löytyy kun tuosta klikkaan, hmm..!
Jee, maalimaaleja ja juttujuttuja! *odottaa jo kamalasti*
VastaaPoistaOlit löytänyt mun saarelle, huomasin! :D