tiistai 4. syyskuuta 2012

SIÄNII!

Eikä kovin pienii! Kanttarelleja kävin nykäsemässä pärekoriin ja jatkokoriin yli oman tarpeen (taas) ja tsekatkaas toi lampaankääpä, kunnon gansta. Ei sillä että koolla olis väliä mut ootteko ennen nähny noin suuuuurta....




Kuvassa tossa taustalla on lasipurkeissa kuivattuja marjoja, toinen purkki pelkkää mustikkaa ja toisessa vähän kaikkea: mustikkaa, ahomansikkaa, vadelmaa, variksenmarjaa, juolukkaa ja mesimarjaa. Ainakin.
Etualan maustepurkissa on kanttarellijauhemurskajuttua. Tosta on hyvä ripotella ruuan joukkoon, voi huijata itseään ja syödä tietämättään sieniä. (Sientensyömiskoulutus käynnissä.)

lauantai 25. elokuuta 2012

Maailmaanihastumisia

Saako perunat olla noin söpöjä, saako! Vai rikkooks ne jotai lakia? Nyt ne on tuol peltimukissa takan äärellä kiehumassa. Vähän niukka iltapala.



Tiiätteks te sen kuplivan riemastuttavan tunteen, kun löytää jotain, joka on ihan "väärissä" mittasuhteissa :D Esim noi tulitikut. Yhden poltin jo kokeilumielessä. Siskolta sain nuo, pähee parikymppissynttärilahja :D (muilta sainkin sit vaan rahaa, mua ei tunneta enää, nyyh, no selvittiinpä sähkölaskuista =D)

Onks pronssin valaminen vähän päheetä tai jotain :0 En pääse yli siitä näystä, kiehuvaa metallia valkohehkusessa metalliastiassa. Jotain... yliluonnollinen on sanana aika ällöttävä (kaikki olemassa olevahan on mitä luonnollisinta?), mutta tekis melkein mieli tunkea se tähän väliin.
Eka valutyö:


Lisäks oon tehny puukkoja, mut niistä en laita kuvia.. xD toisin kun tuo ilves, ne ei ole lainkaan esittelykelpoisia. Muuttuvat lähinnä kakkulapiomaisiksi olennoiksi, mitä enemmän takoo. Mutta... "harjotus tekee mestarin ja mestarit senkun harjottelee", sanoo meiän ryhmänohjaaja usein.



MINNA, KOITA KESTÄÄ!! ja muista tarkkailla reunoja. Esim paidan, autotien ja maailman. Ja lähetätkö Riinalle halauksen? Sillee et mie lainaan sun kehoa tekemään irl halauksen siellä satojen kilometrien päässä. =D muah. Olipas oudosti sanottu. Ja muutenki, kaikille terkkuja :)

tiistai 21. elokuuta 2012

"Ja sitten on vielä tämä kylpylä"

Ei ole jäänyt epäselväksi, mistä Ikaalisissa ollaan ylpeitä :D Parkanoa sen sijaan katsotaan kummasti, siellä ne Suomen suurimmat itsemurhatilastotkin kuulemma syntyy. Ja Ikatasta ollaan ylpeitä, kiskoo opiskelijoita ulkopaikkakunnilta, jopa kaukaa. ("Tämä on tämän koulun tälläinen erityisominaisuus.. Muihin kouluihin tulee opiskelijat yleensä samalta paikkakunnalta" edellisessä amiksessa kehuskeltiin samaa?) (iän tuomaa kyynisyyttä :D)


Maailmankatsomuksen kanssa epäselvyyttä, tai millon se nyt selvä oliskaan :D elämän mittanen etsikkomatka, ehkä kahden, jopa kolmen... Ainoo asia, mikä pitelee mun shamanistisen kaltaista maailmankatsomusmeininkiä shamanistisen kaltaisena maailmankatsomusmeininkinä on oikeastaan se, että Yritetään Olla Säikähtämättä. Ei mitään hätää, kohta mennään vähän Oloihin kiinni mut pidä kiinni. olen onnekas vuoristoratakausikorttilainen. \o/ pidetään kiinni tai ollaan skitsofreenisia.

No, noin niinkuin elämässä ikäänkuin, on aina siistiä notkua artesaani-taiteilijamestassa. Edelleen, niiden hevosopiston juttujen jälkeen.. No sanotaan nyt suoraan, hirvittää välillä, et mitä tästä nyt tulee. En uskalla olla uskaltava, kaiken aikaa. Tai jotain.

Järvellä soudeltu, ängenny ihteeni postikorttimaisemiin. Ja miettiny et tällästä nyt olis, sama viel kartongille, nii voi lähettää johonkin. Eilen nous sumu veden pintaan, kaks joutsentakin. Nykyhetken perässä saa joskus juosta kauaskin. Siinäkin yksi iso läksy elämänkoulussa.

Oon feidannu läjän ihmisiä. Anteeksi.



Ja kofeiini lähti rajotukseen melkein viikko sitten.
Tulee juhannus ja joulu.. uudestaan.

Poit pyörii, aivot rullaa.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

muuttokaaostus ja marjaherutus

Meil on muutto! Kaaosta kaaoksimmillaan.

En kirjota pidempään, kun meen tästä mylläköintemään ja tuhoan tästä läppärin alta pöydän ja hyllyt, mutta kuvia tökkään tähän muutaman:


vaahtobileet

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Täsmää, täsmää, täsmää!

Oon taas vaihteeks ollu vähän kujalla. Mut nyt näköjään jo kartalla sen verran paremmin, että osasin huomata joiidenkin sanojen mätsäävän fiiliksiin. Nökötin tänään nimittäin töissä mattorullien äärellä, homoilin niitä hapsuja, ja radiosta rävähti semmonen vähän turhan kyllästyneen kuuloisella miesäänellä vedetty biisi, mutta sen sanat... Ohooo! lainaan niistä pari pätkää tähän:
(Ihan vaan, koska jos se on jonkun muun sanomaa, kun mun, niin kyseessä on oikeasti havaittuja ja todettuja ajatusmutkauksia, ja jotenkin olevinaan näinollen oikeampia)


That's me in the corner
That's me in the spotlight

I'm losing my religion
trying to keep up with you


And I don't know if I can do it

Oh no, I've said too much
I haven't said enough



Every whisper
Of every waking hour I'm
Choosing my confessions
Trying to keep an eye on you
Like a hurt lost and blinded fool, fool
What if all these fantasies
Come flailing around
Now I've said too much



Tarvitsen nöyryyttä.. en häpeää. Ja sitä ylpeyttä, sitä mitä ihmisessä on, ei sen heikkoudentunteen vastapainoksi syntynyttä irvokkuutta ylläpitämään luuloja, vaan kokonaan sen tilalle, kokonaan jotain uutta. Ja nöyryyttä. En häpeää. Enkä tätä oikeasti pysty enää kätkemään. Miks mun on pakko aina päästä pätemään. Kyllä tämä riittää, kun muistan hengittää.


REM - losing my religion: http://www.youtube.com/watch?v=9TXqSJ9qDQ8

Tori Amoksen versio tosta biisistä: http://www.youtube.com/watch?v=aqJDfRD9Vp4
En tiedä, kumpi tuli ensin, Tori Amos vai Enya... Mutta. Ne on artistit, jotka on ollu mun elämässä pisimpään. Niin pitkään ainakin, kun muistot kantaa. Sanoista en kyllä mitään sillo tajunnu. :-D

perjantai 20. heinäkuuta 2012

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Psyykelääkeherutus!

Mulkaskaapa näitä!


Selvitäkseni puolipöljän pääni kanssa, tsemppaan musiikilla ja mäkikuismalla. Ja jos totta puhutaan niin noi kuvan naatit on oikeasti särmäkuismaa.... shhh. Siinä on samat vaikutusötöt (hyperisiiniä, joka värjää kivan punaiseksi myös, ja varmaan muitakin vaikuttavia aineita joita en vain kykene muistamaan). Särmäkuisma vaan on helpompi löytää ja yleisempi. Tunnistusvinkkinä noitten muuten keskenään samannäköisten rehujen kanssa suosittelen tsekkaamaan varren muodon; särmäkuisman varsi on nelisärmäinen ja mäkikuisman kaksisärmäinen. Oli niissä jotain muutakin eroa, jos sattuu olemaan porkkana kuin tarkkana.

Vieläki hyvä jälkiväsy päällä reivireivireiveistä. Muuten hyvin takas maan pinnalla. Saispa nukuttua vuorokauden putkeen :-D

Näin leveä hymy:
(__________________________________________________________________________)