Tulipaja

Muusa on liekeistä veistetty, ja sellaisen veistoksen rajat loimottaa ja lepattaa.
Hävettää myöntää etten itsekään aina pysy ihan kaiken perässä.



Kuvia ajattelin tulla jakamaan.
Tulipaja (ateljee Hulmú) on tässä tuottamaisillaan kuuman kaman säkkiä. Ei puutu enää kun loppuhomoilut ja se alkais olla bueno tapaus. Sammutuspeitteen silpominen ei tapahtunut siis vain pelkästä tuhoamisen vimmasta, kytkeytyi siihen luontaisena parina se luominenkin.



Siinä pussiksi ommeltu sammutuspeitteensuikale ja jonkun vanha lakana, josta on tulossa yleinen hipike ja tunnelman sekä tyylin tuoja.



Siinä se säkki ny komeilee, tossaha veis vaikka peruinoita toreille.



Ja ompelu on tapahtunut tällä (poljettavalla!) vehkeellä sekä käsin.



Päivän sana-arvoitus. Alkaa L ja loppuu Y. Viiden pisteen vihje; tästä ei ole tarkoitus juoda. (edellinen oli peltipurkki, ja se VUOTI!)


Uniikit glowpoit.
Niiden isä oli sukelluslamppu, ja äiti puolen litran limupullo. Ja ne on kaksoset. Ja ne pyörii ja tekee pimeellä ufodonitsia!




Soulis askarteli glowt :)

Huumaa

Huumaa ilmassa. Nyt just suljin nanowrimo-ruudun tältä iltaa ja annan sen rauhoittua huomiselle. En ole ihan sanatavoitteessa, mutta toisaalta siitä puuttuu vain kaksisataa sanaa. Se on yks lehmänpieru viidessäkymmenessä tuhannessa.
Villioliivitarina on lähtenyt hyvin liikkeelle. Kirjoitan tajunnanvirtaa, näyte nähtävillä täällä: http://campnanowrimo.org/campers/shennir/novels/alin-elin

Poi-huuma on kans virrannut tehokkaana Keväleiristä asti. En ilmianna syyllistä irkkinimeltä vaikka melkein sietäisi ;) Joo, mutta työkavereihin asti on virrannut osa sitä intoa. Jo kaks kanssaspiraalilaista on tehny ite poit ja yks tilas moiset jostain nettikaupasta :D Kokeilin niitä tilattuja, niissä oli pitkät ihanat härpäkkeet, ja ah sitä ääntä kun ne pörhelti mun edessä ja takana ja kaikella kuudella sivulla..!

Poi on siis hernepussi nyörin päässä. Tai tulipää ketjun jatkona. Kenties jopa riisinyssäkät nyöreissään, tai tennispallot langoissa. Pääpointti on pyörittelyssä. Tai flowssa... Netin ihmeellisestä maailmasta silmille osui termi "flow tool". Tykkään työkaluista! Mielestäni nuokin on moiset. Purkinavaaja omiin aivoihin?

Ja hei.... en nyt viittisi mainostaa mutta salaa vain sanon sen tässä sulle enkä yhtään tässä julkiseksi tiedoksi täräytä omilla tiedoillani...
Tulipoit on jo matkalla postissa tähän suuntaan ;) Toivon kovasti että ne on jo huomenna käsissäni.
Tää likka on innostunu tulitaiteesta!

Ja Souliksen sukelluslampuista rakennetut glowpoit on aiheuttaneet paitsi mustelmia ja yhden kuhmun, myös innostusta valoilla pelleilyyn. Tähän settiin kun on niin houkuttelevan helppoa yhdistää muita intohimon aiheitani; ihomaalausta, tanssia, musiikkia...

Tästä on niin tulossa materiaalia blogiin nähtäväksi...
Ei ole menossa pelkkään yrtistelyyn ;)

Näkisitte mikä työpaja täällä on päällä :D Sen verran voin sanoa, että aivojen "tähän on totuttu, asia on näin" -lokero oli tänään kovilla, kun leikkasin sammutuspeitteestä isoja paloja irti askartelumateriaaliksi. Toisin tekemisen voima! Esineen vapauttaminen siihen sidotusta energiasta ja uudeksi muuttaminen!

Hullu taide! <3
Taiteellinen hullu! <3


Sanotaan, että onni suojelee hulluja ja lapsia. Sinä yönä olimme molempia.
-Näkijän taru

Kuusenkerkkämietteitä

Kuusenkerkät (ns vuosikasvaimet, kuten joku Luutakomeron puolella heitti :D) käveli mun elämään 09 toukokuussa. Oikeastaan jo aiemmin, tulihan niitä lapsena maisteltua. Kirpsakkaa! Mutta kun muumitkin...

Oikeastaan silloin, siitähän on jo kolme vuotta (:O) opin, miten käytännön pakanuus siirretään keittiöön. Täähän on näitä juttuja, jotka keksii elämällä ja tekemällä eikä kyttäämällä kalenterista kuunvaiheen oikeaa hetkeä, koska kirjassa niin sanottiin... Löysin silloin Thuleian sivuilta (käykää joskus, hyvää materiaalia paljon!) kuusenkerkkäsiirapin reseptin.
Muistan että siinä illassa oli pysäyttävää se, että pienen hetken se junarata, mitä elämäni jyysti arjen muodossa eteenpäin, katkesi. Asuin silloin Heppamaassa (Ypäjällä, hevoskoulun asuntolassa), ja jotenkin tajusin, että oikeasti... voin lukea reseptin, päättää tehdä sen, ja.. tehdä sen.
Nostin kangaskassin olalle ja kävelin metsään.

Ja niin mie todellakin keräsin kasan kerkkiä. Oli yö, ensimmäinen sen kesän yö, missä ilmassa leijuu jotain pysäyttävän epätodellista. Ohjeessa sanottiin, että jätä yön yli likoamaan. Mie jätin ne päivän yli likoamaan, isoimmassa kattilassani, sängyn alla.

Seuraavana yönä keitin siirappia kattilassa. Se tuoksu, kun keittelin neulasia, kun kaikki muut jo nukkui! Seittemän likan kämpässä oma aika yhteisissä tiloissa oli.. jotain mitä ei vaan tapahtunut. Paitsi kun uhrasi yöunet, ja oli se sen arvoistakin. Tuoksu oli kuin.. no, metsässä.
Ja se olo! Että keittelen tässä mettän antimia, kuin mikäkin noita.
Niin...

Tästä lähtien kuusenkerkkiin on leimautunut mulle se symbolinen olo. Juttu. Vastaavuus, voisi oikeastaan sanoa. Ihan hyvä sanahan se on tähänkin käyttöön. Sitäpaitsi kuusenkerkän maussa on jotain, mikä ehkä kuvaakin sitä energiaa, mikä vapautuu, kun pääsee irti edes hetkeksi jostakin, mikä sitoo valtavasti energiaa itsestään. Kuten arjen junasta, joka jyrää, eikä sitä enää itsekään tiedä, miksi viettää joka päivä kaiken irtoavan aikansa jumitteluun.

Ekat siirapit onnistu vieläpä varsin hyvin.
Vieläkin leijuttaa se, miten rohkeesti mie sain itteni ylös sohvalta. Liikkeelle. Elämään!

Nyt ois jo kerkät ulkona... Pitää käydä keräämässä, ennen kun on myöhäistä. Ei vaan oo ollu sellanen vapautunut olo...


Tää teksti syntyi kätevästi vähäötökkäisen kuusenkerkkäteen ryystämisen merkeissä.

Kerkät pitää kerätä kesäyössä! <3

Raparperihilloa

Maanantaita ta ta ta ta!
Mulla on tää bloggerin uutuusversio (nk hypersupra) käytössä (näköjään :O) enkä enää osaa löytää yhtä näppärästi missä tekstissä on mitäkin kommentteja... yritän olla missaamatta niitä :--D
Ollaan just lähdössä ongelle, tässä vähän jotain kuvamakustelua elämästäni.

Raparperihillo
Nyt on kiire lähteä kalastamaan, joten pelkät kuvat eikä selityksiä ;) Juuri valmistui siis toi hillo. Se on vieläkin kuumaa.. :)

Anteeksi, mutta

Tää on pakko jakaa asian luonteesta huolimatta.
Mä nimittäin suoritin tänään päheimmän puskakusen, mitä oon tän elämän aikana kokenu.

Olipa kerran semmone siisti hiekkakuoppa-kukkulisto. (Se on sana. Siis kukkuloita paljon hiekkakuopalla.) Tämmönen hiekka-sora-jne-monttu, joku autoratakin siellä pomppi yläalamäkiään, ei puita, ei kanervaakaan kasvanu. Ei ketään missään (näkyvillä siis o__O), paitsi tietty Soulis kiviä viskomassa. Käestyskausi alkanut. (No ei oikeasti, mutta hieno sana tuokin.)
Katseilta suojassa kuitenkin olin kaikkein korkeimmalla kukkulalla, sehän on selvää! Siispä kiipesin ja merkkasin reviirini. Ai ku tuntu äärimmäisen positiivisella tavalla neanderimaiselta! Suosittelen lämpimästi! <3

Kalasaalis

Kymijoen antamaa kalasaalista. Alimmainen on mun nappaama ja ylemmät Souliksen. Mittasuhdepalikka, joka näyttää epäilyttävästi juustohöylältä, on juustohöylä.
Tänään melkein itse laiton jo sen madon. Ja yhden saamani kalan irrotin ihan ite koukusta ja viskasin vapauteen jatkamaan elämäänsä ja kertomaan kavereille NDE-juttuja.

Aarrelokeron tän hetkistä tilannetta! ;) Näkyy nokkosbokseja, kaloja (jotka on samat kuin ylläolevassa kuvassa, ne vaan rakastaa kameraa). Voikukkapussikin tuolla vissiin pilkottaa.. On siellä paljon muutakin. Heruttelen sotasaaliilla myöhemmin yksityiskohtaisesti. Tää kasvien pakastus on nyt ollu tän kesän juttu.. :P Kuivaamalla saa helposti kaikesta heinänmakuista. (vaikka kuulemma siihen auttaa yrttien kastaminen kiehuvaan veteen hetkeksi, ennen kuivaamista? en ole kokeillut)

Siinä sitä voikukkasimaa nyt on :)

vuohenputkimeri!<3

hulm hulm hulm

Spontaani yöonki Kymijoessa

Palasimme jokin aika sitten.. :) Sain ahvenen! Josta tosin.. en tiedä, raaskinko ottaa kaikkea kunniaa. Ottaen huomioon, etten itse uskaltanut tappaa matoa, saati sitten kalaa.
Mutta kivaa oli! Enpä ole ennen onkenut joessa (enkä muutenkaan pahemmin ole onkinut). Koho meni miljoonaa..

Nokkoskuvia!
Nyt on sesonki ja nokkoshuuma on kova. Koittakaa kestää...

Tuoreena ja kuivana:

Etikettiherutus:

Meidän takapihalla kasvaa kannossa nokkosia :D

Nyt hei, extraihmespesiaal-kuva! Nimittäin mun pyhä irkkinurkka! En kehtais muuten laittaa, mut vastasiivottu... Oli muuten raivosiivous. Tai tehokas ainakin. Tanssin ja riehuin ja manasin kaiken pysähtyneen ulos kämpästä. Suosittelen! \o/

Eli joo, nyt tiedätte, mistä irkkaan. Ja nokkoskasa näppiksen vieressä ei ole lavastettu... Siinä aika usein on jotain yrttiä käsittelyssä, kun kirjoittelen. Tänä keväänä ollu kaks voikukannypintä-irkki-iltaa, pari koivunsilmusessiota ja yks nokkosensilppuumustapaus.

Nyt olen liian väsynyt blogaamaan...
Öitä :)