Valkoiset hevoset (Saga Simelius-Nieminen)

Tätä olen tässä viime iltoina ahminut. Teen tästä lainauksia kun en tänään osaa tulkita itseäni kirjalliseen muotoon.


"Kun olemme päättäneet ryhtyä aloittamaan henkisen kasvun, tulemme surulliseksi. Ihmettelemme miksi, sillä kaikkihan on hyvin? Ongelmana on, kun menemme rajoille, ovien taakse, niin sieltä nousee esiin esim tapahtumia lapsuudesta. Silloin syytämme jotain toista, olemme vihaisia hänelle. Tai emme uskalla ilmaista tunteitamme. Anna itsellesi LUPA ILMAISTA TUNTEESI niillä keinoilla, joilla se tulee esiin ja muuta tarinasi myöhemmin positiiviseksi kokemukseksi. "


"Miksi on vaikeaa olla oman elämänsä johtaja? Jack sanoi tästä asiasta näin, "Koska et voi syyttää ketään/mitään mistään". Se, ettei voi enää kohdistaa kehenkään toiseen tai mihinkään asiaan vetoomusta omista epäonnistumisistaan, tekee ihmisen olon yksinäiseksi. Tuntuu turvalliselta, kun on joku, ketä syyttää kaikista onnettomuuksistaan, kun ei tarvitse vastata itsetään. Kun voi nauraa presidentin huonoutta , haukkua eduskuntaa, parjata naapuriaan tai syyttää edes yhteiskuntaa, jos ei muita."


"parhaimpia kouluttajiamme ovat onnettomuutemme, raiskaajamme ja kiusaajamme. Mitä ihmiset sitten tarvitsevat? He tarvitsevat kykyä ilmaista tunteitaan ja jakaa tämä ilmaisu toisten kanssa. Anna itsellesi lupa ilmaista tunteesi niillä keinoilla, joilla se tulee esiin. Anna itsellesi vapautus."

"Tässä elämänkoulussa ´lunttaaminen´ koituu vain omaksi tappiokseni. Voin pettää sillä muita, mutten omaa sisäistä tietoani. Aivan niin kuin nainen ei voi olla "vähän raskaana", minäkään en voi olla "vähän rehellinen". Sitä joko on tai ei -rehellinen itselleen."

tolkutonta tolkutusta tiistaityyliin

No voi ny luojatar. Joskus sitä tulee oikein pällistelemään omaa blogiaan että mitäs täällä oli. Sit muistaa, miksei käykään... Eikun. Ihan tosissaan jos hetken mukamas ollaan... Mitähän tänne tulin sanomaan. Oon ollu vähän hukassa. Pyörin tänään ruokatauolla kirpparilla, näköjään. Koskin kaikkea, näköjään. En tiennyt oikein mitä haluan. Kuvasti jotenkin hyvin koko sitä työpäivää; pallosin ja pallosin mutta.. öh? Sit taas mun sisällä läikkii kaikkea. Haluan sitä ja tätä ja tonne. Kun kumminkin oisin tässä jos vaan itekin sen hokaisin. Ja kun kysyn iteltäni asiasta nii selitystä riittää. Joo joo mä alotan sen läsnäolon ja sellasen ihan just, ku ny eka vaa... hetken haaveilen... Ja nyt ei muutenkaa viel voi, ku on kämppä nii sotkunen.. siivoon sit lähempänä kesää... sit ku rupeen tekee yrttihommeleita, sitten joo. Ootteks koskaa miettiny et täs maailmas on simarusinoita ja pallokaloja, tappajameduusoja, vaahtokarkkeja, kylpytakin sisäsaumoja ja kääntötakin piilopovitaskuja, dieselin hajuisia sateenkaarilätäköitä asfaltilla, kostunutta näkkileipää joka menee rullalle.... Nykyhetken sietämättömyys ja haavemaailmojen hempeys <3 onko niillä joku syyseuraussuhde mukamasolemas?

Oma blogi, oma lupa

Sitruunajäätelöperhonen vadelmaveneessä, kuunsiltaa merelle päin toritaiteessa. Autio kylä täynnä ääniä päässä, valokeilat läpituulevaan latoon.

Päivä, jona tajusin että voin julkasta täällä vaikka goatsen, jos siltä tuntuu. Ei tuntunut mutta opiskeluaikaisen valokuvan laitoin! Siitäs saitte.

Eilinen sekoomuskokemus, ohjeet alla:

Herra Jumalatar!! Tiedättekö mitä mie oon viimeks söheltäny? No nielasin jääpalan. Kokonaisena, vahingossa. Siinä sit tunnustelin, kuinka mun sisällä oli sulavaa jäätä. Oli maailmankuvaa avartavaa... Kokeilkaapa joskus.

"Mä oon hyvä valehtelemaan"

Noniin! Otsikossa on päivän teema. Tämmöisen väittehen kuulin töissä tänään, ja siitäkin rupesin sitten miettimään diippiä shittiä. Valehtelu opitaan jo nuorena. Enpä iske faktaa pöytään, kun sitä ei ole. (pöytää vaiko faktaa, jätän teidät tämän dilemman äärelle.) Kyl mieki sen valehtelun jalon taidon ossaan. Uskokaa vaan. Tai jos ette, niin sithän teidän on uskottava, et mä oon just valehdellu teille, mikä tarkottaa, et osaan mää kumminki, ja sit ette voi uskoo etten osais, ja....

 Mut anna mie haastan sut! Sopiiks? Ota penkistä kiinni.
Ihan oikeasti ota. Tää saattaa kuulostaa kivalta leikiltä mut tässä voi kyl tulla tippakin linssihin. Ok?

 Kuinka rehellinen sä osaat olla?

Ehei älä naura. Ja äläkä vetoo siihen et kylhä ny välil pitää valehella, mitä mä muuten sanoisin margetta-tädille kun se vääntäytyy leninkiinsä ja kysyy et eihä näytä lihavalta, se vois loukkaantua jos en vähän muotoilis totuutta. Mut kuinka usein sie valehtelet itelles?

Olen viimeaikoina taas havainnut ällöttävän raakaa rehellisyyttä itsessäni.

itelleen valehtelu on kiva harrastus, josta ei hyötyliikuntapisteitä ropsu, mutta jotain oikopolkumielihyvää sitä vastoin saa. Sen sijaan siitä ku heittää ittensä seinää vasten, saa aikaseks pari kuumaa, kirveltävää kyyneltä tai poskia kuumottavan häpeän.. tai melko hyvän ahaa-elämyksen. (Tai sen ehei-elämyksen, kiitos vaan termistä :D Olen ottanut sen käyttöön)

Ottakaa minut oraakkeliksenne ja Dr.Philiksi elämään! Ja ensitöiksi potkikaa minut ulos ja kysykää iteltänne et miten on asiat. Oikeasti on.

Kurrpurr ja hörpör.

Todistusaineistoa aiheesta KEVÄT

Tässä eiliseltä kuvia. Jalat kantoivat ovesta ulos ja köppäilimme lähimehtään ja sitä ympäristöä siitä. Ei näytä talvelta, eihän?

Kesää kohti! :)

Jälkimainingeissa

Ottaen huomioon miten hyvin pakiksen leireillä on korostettu kuvaajien ja kuvattujen oikeuksia, julkaisen blogissa vain niitä kuvia missä ei pakanoideja näy, ellei sit mie vaan tai joku muu joka haluaa itsestään tänne (alaston)kuvan.
Laitoin nettiin kansiollisen leirikuvia, ja jaan linkkiä niille jotka kuvissa esiintyy. Joten kyselkää miulta jos ette oo linkkiä viel saanu :)

Nämä ihomaalit oli tärkeässä osassa kalenterikuvauksissa.
Hmm... Silmiä noil ei ehkä enää uskalla rajata.
Ainakaan sinisellä, keltaisella tai punaisella. odotan innolla et näen ne kuvat :] Hatunnosto maalatuille!

Ilmoitustaululta bongattua.