On alla mainittujen lisäksi toki myös muitakin juttuja, joita en vielä haluaisi ajatella niiden houkutuksesta huolimatta tai just sen takia...
Mutta leiri sentään on jo reilun kuukauden päästä! Viis viikkoa hei tästä päivästä eteenpäin ja sit alkaakin olla jo tosi kyseessä. Tosiperhoset ja valmistautuminen kuin suureenkin vaellukseen. Vaikka onhan se; leiritodellisuuden syövereihin ja hassuun satumaahan, joka on mahdollista kai vain tiettyjen olosuhteiden toteutuessa. Tyyliin että jos sinne oikeasti -töistä, tuloista, perheistä ja valtionkirkosta huolimatta- voitaisiinkin surutta muuttaa, koko porukka, niin jokunen viikko ja sieltä olisi jo kaikki kävelleet Euraan. (jopa Tippiksestä)
Mutta kun se on vain sen hetken, ne jokuset tanssitut ja transsitut ja valvotut, jopa nukutut yöt, niin se intensiivisyys säilyy, ja vielä jopa ihan hyppysissä. Pakanaverkon Salatut Elämät, Kauniit ja Rohkeat ja muut sisäiset Tunteet ja Tuoksut myllää omalla painollaan.
Miulla on hassu tapa, että odotan elämässä aina jotain tulevaa tapahtumaa, elämänvaihetta tai vaikka vuodenaikaa. Se ei poissulje sitä, että nauttisin nykyhetkestä. Jotenkin päinvastoin enemmänkin; en koskaan voisi heittäytyä nykyhetkeen, jollei menneisyydessä ja tulevaisuudessa olisi ankkureita. Vain silloin voin unohtaa ne ihaillakseni jääpuikkorivistöä kevätauringossa ja renkaiden alle viliseviä ajoradan katkoviivoja ja päihdyttävää vapauden tunnetta.
Mutta haaveillessani, etenkin leirimuotoisista tapahtumista tai vaikka matkailusta, rupean purkamaan etukäteisperhosia piinallisen yksityiskohtaisen pakkauslistan kirjoittelulla. Herkullisinta tässä yhtälössä on mielestäni se, etten tuolla listalla yleensäkään lopulta mitään edes tee. Paitsi löydän myöhemmin arkistoista (=pöydän alta) ja hymähdän lempeästi innostuneelle itselleni.
Kevätleirille, Pakanaverkon sellaiselle, vuonna 2012, jos Jumalattaremme meille suo, pakkaan näin ollen mukaan...
Hmm.. Ihomaaleja. Tosin ne on tällä hetkellä hukassa. Voi sitten diskodiskoa varten maalata naaman ja naapurit. Ruttiksen vaikka varsinaisesti sitä ei pakata. Siihen pakataan. Mutta korjaamolle on soitettu viime viikolla, että elvyttävät sen! Viimeinkin rahaa. Purr. Parhaassa tapauksessa Kesä2012-maalattuun pakuun on pakkautunut 5.4. torstaina Hulmiksen molemmin puolin Soulis ja Terra. *jännityskipinöintiä*
Alkoholia! Tai siis, Kimble, piti sanomani... Tää ja tuo ja tää ihana hame Koska saan olla naisellinen ja pukeutua vahingossa intianbasaariin jos siltä tuntuu.
Om nom, nom? Jotain ruokaa, jota voisi nuotiolla lämmittää. Perusmakkarat on kyllä siitä käteviä, että mikäli nuotiota huudatetaan roviona yötä päivää, kelpaa ne myös ns kainalonlämpöisinä.
odotanko leiriä ehkä jopa jo vähän liikaa..?
No, kuten tässä mainittua;
Hulmis sanoo
kirjottelen blogiin just leirihöpinää xD
Terra H sanoo
sano kun on valmis :3
Hulmis sanoo
Joo
vieläki jatkuu xD
teen pakkauslistaa sinne xD
Terra H sanoo
"Rommia, viiniä, siideriä..."
Hulmis sanoo
ihanaa ku on oma blogi nii ei voi kukaa syyttää et vien foorumilta turhaa tilaa laskemalla ääneen montako puhdasta pikkaria menee rinkkaan leiriä varten! :'D
Terra H sanoo
xDD
Ihanaa että sä siellä jo ilakoit leiristä! Mä olin kahden vaiheilla lähdenkö mutta päätin sitten että pystyn mä yhden leirin ajan pistää asiat piiloon päänsisäiseen laatikkoon ja elää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Että leirit ovat kuitenkin se ainoa paikka jossa tavata kaikki ihanat pakanaystävät ympäri Suomea. Että sieltä aina jää se hyvä ja mietteliäs mieli joka kantaa taas sen seuraavan puolivuotisjakson joka pitää jaksaa elää täällä normimaailmassa. Mä en kävelis Euraan:))
VastaaPoistaMäkin teen aina listoja! Ne auttavat mua hahmottamaan maailmaa ja oman päänsisäistä sotkua.
Päälaatikkoon laittaa mitä laittaa, mut leireissä on se hyvä puoli, et joitakin päälaatikon asioita, mitkä normioloissa tykkää olla viikattuna, voikin laukata esiin ja liehuta lippusalossa :)
PoistaMukavaa että tulet :) Me likes.
Tuo on ihan totta. Joskus siitä voi seurata harmia muillekin kuin itselle. Mutta mulla on rautainen itsekuri. Olen harjaantunut siinä etten omia juttuja näytä vaan elelen niinkuin en oliskaan. Eikä sitäpaitsi ole ketään tällä hetkellä joka jaksaisi kantaa mun taakkaa tai edes osaa siitä. Joten parempi etten jaa sitä.
VastaaPoistaMutta me likes too! See you there:))
Silti mie melkein haistan tuossa täkyn :)
PoistaTietyllä tapaa olen varsinainen särki sellaisten närkkimisessä.
Mutta omaan tahtiinsa. Ja leiri menee kuten menee.
Purr :)
Nyt vasta luen tätä. Pieleen meni, tulihan siellä avauduttua hetkisen ja itkettyäkin tovi jos toinenkin. En pärjää yksin vaikka haluaisin niin toisinaan aatella. Kiitos osaltasi kun kuuntelit <3
VastaaPoistaAi mitä tuo täky tuossa tarkoitti? :O Sori en tajuu...