Tänään satoi rätin kokoisia lumihiutaleita, joista ainuttakaan en onnistunut sinnikkäästä yrityksestä huolimatta saamaan lennosta kielelle. Oli kai jo liian pimeätä... kaupasta raahattiin ruokaa niin paljon, kuin kaksi pakanaa kykenee kolmatta kilometriä raahaamaan. Ihanaa! En ole tyhjän kaapin ystävä.
Kuten jo Hämmennyksessä tänään (teknisesti ottaen eilen) kauheasti kirjoittelin, niin jäälyhtyjä on ikävä. Odotan kovasti, että milloin pääsisin niitä tekemään... Tarvitsisi ulkona olla pakkasta.
Meidän pihan pikkulinnut on ainakin onnellisia. Toivoisin. Ripustin kaksi talipalloa molemmin puolin Souliksen tupakkatuolia. Odottelen punatulkkua. Jos se saapuu, niin sitten pitää polttaa etupihalla.. Muahahaa.
Kunhan ei lähimetsän korpit iske paikalle (vaikka mikäs siinä, hienoja lintuja). Nyt alkaa jo silmäluomet painaa...
Ainiin! Aloitin sunnuntaina enimmäkseen vahingossa suurellisen uskonnollisen luomukseni. Kyseinen teos kulkee työnimellä Book of Some Things.
Mullahan oli pitkään tavoitteena väkerrellä oma Book of Shadows, ja olin sen suhteen niin perfektionistinen, etten ikinä saanut sitä edes aloitettua...ja nyt en ole enää kyllin wicca moiseen. (olin joskus eklektisesti enemmän sinne suuntaan, vaikka yhäkin on rahtunen wiccaa päässä)
Nyt taitaa kutsua punkka. Operaatio Unirytmin Kääntö on meneillään. Rytmi on nyt ollut 4-13.30. Pakottauduin viime aamuna ylös jo yhdentoista jälkeen ja yritän nyt saada äkkilähdön höyhensaarille.
Bloginkin vaihdoin Suomen aikavyöhykkeelle. Jostain syystä se oli keskellä Tyyntä merta. Toisaalta.. olisinpa vaan minäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti