Nonniin. Johan se viikon toimi. Eeei, en mää katkera ole.. satuinpa nyt vain huomaamaan.
Ei mut. Rakas tölkkini ei suostu heräämään. Liekö päättänyt aloittaa talviunet..?
Akku, jostain ihmeen syystä (kuten kuolettavan huonot, hihnoja katkovat kiilapyörät..?) ei ole ladannut pömppäänsä täyteen. Suomeksi; yritän sanoa, että vehkeestä on sähköt loppu. Näin ollen moottoria ei saa käyntiin, ja Ruttis pötköttelee kuistilla autuaan tyytyväisenä liikkumattomaan tilaansa.
Soulis on tässä käynyt tutustumassa meidän naapureihin (rivitalossa kun ollaan), ja kyselemässä josko joku voisi jeesata. Vähän laimein tuloksin.
Mä hain työtä, jota en oikein uskonu haluavani saati sitten saavani, mutta niin kävi että huomenna olis kuitenkin ensimmäinen työpäivä. Kauhun, pelon, jännityksen ja jopa orastavan innostuksen sekaisin tuntein odottelen mitä maanantai tuo tullessaan. Pitäkäähän Hulmikselle peukkuja, jookos?
Muuten Kouvolaan kuuluu ihan tavallista elämää. Soulis on tehny ruokaa ja Hulmis on sitä syöny. Ja toisinpäin. Ja kahvia. Ja saunaa. Ja kahvia.
Nyt menen neulomaan.. tai pötkähdän kyljelleni pömpän viereen.
Pörpur kaikille ensilunta odotteleville ja loputkin laittaa heijastimen hihaan. Eikös?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti